"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

257. (Plovdiv- Bulgaria)

Ajamme Plovdivin sivukatuja ystävämme perässä. Siellä asuu Millet. Epäluuloiset katseet seuraavat meitä. Valkonaamat minibusseissaan tietävät harvoin mitään hyvää. 

Tien vieressä tyttö ja poika pesevät mattoja. Lähestyessäni heitä kameran kanssa, he katoavat kotinsa lautojen suojaan saapuen kohta isänsä kanssa paikalle. Vihainen äänensävy muuttuu säteilevän iloiseksi hymyksi yhteisen kielen myötä. Pian lapset saapuvat neljältä suunnalta ja saan luvan kuvata. 






Sinä söpöläinen. Kaunokainen. Tiesitkö, että sinulla on ihanat ihanat silmät? Olet ihana koko tyttö.

Sitten oli taas jäähyväiset. He jäivät, me lähdimme. Saavuimme kotiin matkalaukkuinemme ja muistoinemme.  Palaan teidän kanssanne tähän matkaan joskus myöhemmin uudelleen. Kirjoittaen sen tarinoiksi ja näyttäen lisää kuvia. Nyt kuitenkin on edessä Istanbulia. 

8 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Lapsikuvasi ovat aina ihanat.Paljon köyhyyttä tuolla;muistan aikaisemmat postauksesi tuolta.Matkaanne oli mukava ja mielenkiintoista seurata:) Oikein hyvää viikonloppua Istanbuliin!

A kirjoitti...

lapset ovat aina ihania olivatpa he mitä kansallisuutta tahansa!!

kiitos näistä kuvista, ja leppoisaa viikonloppua teille kaikille, mine.<33333

Saga kirjoitti...

Tuollaisia lautahökkeröitä oli Tbilisissä. Ne näyttää niin uskomattomille. Vielä uskomattomampaa on minusta se, kuinka onnellisia ja toisistaan huolehtivia ihmisiä niissä asuu.

Mattopyykillä...sitä samaa arkea kuin meilläkin, mutta niin kovin erilaisissa puitteissa.

Tulee sellainen tuntu, että teillä on taito kohdata ihmiset ihmisinä, aidosti.

Mukavaa viikonloppua Istanbuliin!

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka onnistuitkin samaan näin sanattomaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen monta kertaa ja toistuvasti pohtinut, kuinka tätä meidän kaikkea hyvää voisi jotenkin enemmän jakaa; auttaa noita maailman lapsiakin, mutta myös lapsia täällä Suomessa, jossa kaikissa perheissä ei niin hyvin mene. Lahjoitan kerrann kerran kuussa tietyn summan maailman tyttöjen hyväksi yhdelle järjestölle; se menee automaattisesti tililtä, enkä edes huomaa sen puuttumista, vaikka ei näillä sairaanhoitajien palkoilla voi leveillä... t:Tiina

Mutta mainiot olivat taas kuvasi ! Pisti taas pohtimaan yhtä sun toista...

Mine kirjoitti...

Yaelian: Millet putoaa systeemin jalkoihin. Bulgaarialaisillakin menee huonosti. Silloin ei ole voimia kiinnittää vähemmistöihin huomiota.

Aili: Niin ja lapset ovat syyttömiä syntymaansa tilanteisiin, vanhempiensa virheisiin ja olemassaolonsa tuomiin ongelmiin. Heidän pitäisi saada olla ilo ja viattomuus.

Saga: Vieressä kohoaa kaupungin ostoskeskus liikkeineen ja kiipeilyseinineen. Räikeä kontrasti hökkelikylälle. Me mielellämme kohtaamme ihmisiä. Millet on aarre, sillä se puhuu kieltä, jonka osaamme.

Pepi: Niin. Hiljentävät ne minutkin. Ja samalla saavat huutamaan, että täytyyhän tässä jotakin voida tehdä.

Tiina: Suomessa kaikkein pienituloisinkin on hyväosainen. Sen on maailma opettanut. Toivottavasti muistan sen elämäni loppuun asti ja toimin sen mukaisesti.

madjirova kirjoitti...

iyi ki bilgisayar'da ne yorum yaptığınızı bakabilirim yoksa hiç anlayamazdım

madjirova kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.