"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

265. tarina (Liisalle vaatteita)

Sienan jälkeen palasimme viime reissulta tuttuun San Gimignanoniin. Silloin satoi ja saatoimme vain kuvitella, kuinka kaunis kaupunki olisi auringon sitä helliessä. Nyt saimme ihailla omin silmin. Kukkulan päältä saimme myös katsella ympärillä avautuvia viinitarhoja. Pujahtaa kaupungin muurien vehreälle puolelle, jos väsyi kivisiin katuihin. Sellaista ei kyllä päässyt tapahtumaan ihan vähällä, ei ainakaan minulle.




 


Pääsyy paluuseen oli kyllä kuopuksen nukke, Liisa. Tuo kolme vuotta uskollisesti meitä seurannut nukke, sai kaupungin nukkepuodeista uuden mekon. Lisäksi ostimme taas tuliaisia, sekä syötäviä että muita. Kujien varrella oli nimittäin mitä kauniimpia herkkupuoteja, joissa sai maistella ja tehdä vasta sitten ostopäätöksensä. Sitähän olisi voinut tehdä ihan loputtomiin. Kastaa leipäpaloja erilaisiin öljyihin. Ihmetellä erivärisiä ja muotoisia pastoja. Tai katsella viinipullojen kauniita etikettejä, aivan kuin taidenäyttelyssä olisi ollut. Kuvia ei tietenkään ole, kun kädet olivat täystyöllistetyt ihan muihin asioihin.





Maisteluiden jälkeen istuimmme syömään aukion rappusille. Minä vartioin ostoksia ja mies ja lapset etsivät lähiravintoloista jotakin syötävää. Kaikki saivat valita mieluisensa aterian ja niin oli hyvä mieli jokaisella siinä rapulla mutustaessa Italian lahjoja maailmalle. Kyllä matkalla vain oli mukavaa.




Jätimme San Gimignanonin taaksemme iltasella. Ajattelimme ajaa yöksi Pisaan. Aina ei vain voi onnistua ja tämä oli juuri niitä kertoja. Pisaan oli ollut muitakin menijöitä. Hotellit tarjosivat sitä yhtä ja samaa: Olemme täynnä. Kuu kuumotti taivaalla viinitarhojen yllä. Oli ihanaakin ihanampi ilta. Sitä olisi kuulunut ihailla hotellin terassilla, eikä hotellien ovilla kolkuttaen. Jätimme siis Pisan taaksemme ja jatkoimme vielä matkaa, mutta siitä kuulettekin sitten ensi kerralla.


10 kommenttia :

A kirjoitti...

...joskus sitä onnistuu, tai sitten ei!!

kesällä on paljon matkailijoita, ei ihme, että majoitustilat ovat vähissä!

oikein leppoisaa lauantai-iltaa, mine ja perhe.<33333

pikkujutut kirjoitti...

Yöaikaan ajalminen on mukavaa, tosin seuraavana päivänä onkin sitten puolivaloilla itse.Minäkin olen tässä lomalla huomannut, että muutkin taitavat lomailla...mutta uusia suunnitelmia vain kehiin, kyllä se siitä.Kuten tytär tänään sanoi, Suomessa eläminen ja oleminen on niiin helppoa.

Saga kirjoitti...

Taisi tyttö saada pari uuttakin nukkea. Perin onnelliselta näyttää. Voi pienen tytön onnea!

Kirjailijatar kirjoitti...

Aika jännää, että olemme kiertäneet niin samoja seutuja. San Gimignano oli meidän Toscanan kierroksemme lempipaikka! Ostin sieltä itselleni kaulakorun, joka on edelleen yksi lempikoruistani. Se oli ihastuttava kaupunki.

Sennie kirjoitti...

Kuulostaa oikein onnistuneelta matkalta! Ihania seikkailuja teillä.

Mine kirjoitti...

Aili: Oli vasta huhtikuun loppu, mutta silti paikat olivat täynnä joissakin kaupungeissa. En tiedä miksi?

Pikkujutut: Tässä kyllä päästiin pian perille, eikä tarvinnut öitä ajaa. Suomessa joskus aikanaan ajettiin ihan tarkoituksella öisin pienten kanssa. Lapset sai nukkua matkan ja itse ajaa viileämmässä, mutta silti valoisassa.

Saga: Tuo toinen on hänen Liisansa, joka ostettiin tästä samaisesta kaupungista kolme vuotta aikaisemmin. Toinen taas oli tuliainen serkkutytölle. Liisalle kyllä ostettiin kaveriksi Moona jostakin matkan varrelta. Sellainen edullisempi versio:).

Kirjailijatar: Minäkin tykkään tosi paljon. Se on niin sopivan kokoinen. Sopivasti kaikkea.

Sennie: tämä oli kiva matka. Niin kuin kaikki matkat muuttuu mukaviksi ainakin jälkikäteen.

Sateenkaari kirjoitti...

Kauniita nuo nuket. Ja noista naamioista voisin kerata kokoelman meidan pikalle kaytavallemme kotona.
Kaunis kuutamokuva.
Yölla on teilla hiljaisempaa muuten, mutta rekkoja enemman. Ja takuulla se yöajaminen verottaa seuraavan paivan jaksamisesta.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Minustakin ne on kauniita. Nuket. Esikoinen osti silloin ensimmäisellä kerralla itselleen naamion. Muuten emme ryhtyneen keräilemään:).

En mielelläni aja pimeällä. Saan migreenin vastaantulevista autoista, tai siis niiden valoista.

Anonyymi kirjoitti...

Voi noita tyttöjen suloisia nukkeleikkejä ! Meillä oli viikonloppuna lisää ihania vieraita, kun hyvä ystäväni Kainuusta tuli kylään tyttärensä kanssa. Meidän nuorimmaiset ovat samanikäisiä ja tulivat hyvin juttuun. Nukkeja hoidettiin vielä melkoisella innolla; jopa saunassa. Meidän Iltatähti sai tulijaisena yhdelle (niitä on lukuisia) nukelle tennarit ! Söpöistä söpöimmät ! Toissalta myös koripalloa pelasivat niin vaudikkaasti, että pelkäsin koko ajan olohuoneen ikkunoiden puolesta... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Meillä nuket menee aalloissa. Joskus ovat huipulla ja sitten niin aallonpohjassa, kun olla ja voi.