"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

277. tarina (Pariisi- kohokohtia)

Sovittuna aikana puutarha avautui kansalle kulkea. Ukkonen jylisi vielä jossakin kaukana, mutta sade oli hiljentynyt hitaaksi ripsotteluksi. Sieltä täältä auringonsäde läpäisi pilviverhot. Usva nousi vedestä ja puiden takaa. Palatsin puutarha oli edessämme. Unenomaisen kauniina. 







Me kävelimme hitaasti kohti lampea. Ympärillämme märästä ruohosta ja puista nouseva tuoksu. Lämpötila nousi aste asteelta ja hepotti meidän märkää olotilaamme. Jos kauneuteen olisi voinut pakahtua, se olisi tapahtunut siinä. Nähdä Versaillesin palatsin puisto ukonilman jälkeen ja kuolla.









Valo vaihtoi puutarhan värejä joka hetki. Luonnon oma valoshow. Auringonsäde osumassa puuhun. Vihreän vaihtelu tummasta läpikuultavaan. Palatsin seinien muutos keltaisesta kultaan. Maassa vesilätäköitä heijastamassa sen kaiken kauniin. Kuka silloin välittää märistä kengistä ja sukista?









Unohtui odotuksen vaivat. Unohtui vilu ja märkyys. Kalpeni Disneylandit ja palatsin loisto. Versaillesin palatsin puisto oli matkan ehdoton kohokohta. Ihmeellinen iltahetki, joka ei koskaan enää toistu. Toivottavasti osasin kuvailla sen teille edes puoliksikaan niin ihanaksi, kun se todellisuudessa oli? Jopa lapset hiljentyivät ihastelemaan ja myönsivät, että kyllä kannatti odottaa.




Paluumatkalla nappasimme ruokaa matkaan. Lapsille hampurilaisia ja isälle ja äidille intialaista. Oli ihan kamala nälkä. Kauneus ei selvästikään täytä vatsoja. Kun voimat ravinnon myötä palasivat, piilotimme miehen kanssa suklaamunia pitkin hotellihuonetta. Osa etsittiin jo illalla. Loput jäivät pääsiäisaamuun. 

17 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

VARMASTI ikimuistoinen pääsiäinen tuolla PARIISISSA!!

Hieno ja unohtumaton puutarha, kiitos esittelystäsi, MINE.<3333

mimon mami kirjoitti...

Upeaa!!!

Pepi kirjoitti...

Ensimmäisen kuvan tunnelmat on niin aistittavissa - olo kuin uitetulla koiralla ja tuonneko pitäisi...

Aivan mielettömiä kuvia, olosuhteet, maisemat, fiilikset!
Kaikki niin kohdallaa!
Minä huokailen tuota kauneutta täällä -ja menen vielä hetkeksi takaisin kukkien keskelle enkelivaloon :)

Lissu kirjoitti...

Postaukseni toi mieleeni oman (ja ainoan) matkani Versaillesiin! Kiitos, että virkistit muistiani. Luin myös nuo Disneylandin postaukset. Huippu matka taas teillä.

Lissu kirjoitti...

Siis postaukseSI. Höh, on tuo luonnossa liikkuminen ja tänä HELLE sotkenut sormeni.

Lilja Liliace kirjoitti...

Todella hienosti olet saanut ikuistettua kuviin tunnelman!!! Kuvista voi aistia jopa sateen jälkeen tulevan ihanan raikkaan lehtivihreän tuoksun... Narsissit kukkivat upeasti. Näyttävät niin kauniilta kun niitä on paljon laajoissa istutuksissa!:)

Mine kirjoitti...

Aili: Ikimuistoinen, todellakin. Ellei tule dementia ja vie muistoja:(.

Mimon mami: Eikö vain? Siis ihan käsittämätön taidonnäyte.

Pepi: Se oli oikea onnenpotku se ukkonen. Sai kaiken vielä kauniimmaksi. Jos olisimme olleet kuivia ja vähemmän nälkäisiä, olisin halunnut kävellä siellä paljon paljon kauemmin. Ainakin nyt sinne Marien talolle. Nyt piti vähän oikoa. Mutta parempi sekin, kun ei mitään.

Lissu: Hyvä kun saitte helteen, sormien sotkeutumisen uhallakin:).

Lilja: Kevään kasvit ja luonnon vehreys. Sateen tihku ympärillä. Oih. Kyllä luontoelämykset ovat ihan oma lajinsa, jopa tehdyssä puutarhassa.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että, miten kaunista! Ensimmäiset kuvat ovat niin upeita, että olen täällä ihan täpinöissäni. Kyllä osasit kuvailla hetken ja kuvata...joskus käy niin suuri onni, että sattuu juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Se on maagista.

Saga kirjoitti...

Viides kuva on mainio. Muutoinkin näyttää aika mykistävän kauniille. Hyvällä hetkellä satuitte paikalle, sellaiset jää mieleen.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Ja joskus onni odottaa myrskyn takana. Koitan opetella elämässä sitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Onnettomuuskin voi olla onni. Kun jaksaa vain odottaa.

Saga: Minä olin niin iloinen siitä, että avaavat tuon ihanuuden kansalle kulkea. Ilmaisesti. Siinä on otettu oppia menneestä. Kaikki se kauneus, joka saatiin maksettua kansan kurjuudella. Se kuuluukin kansan ilmaiseksi ihailla.

Leena Lumi kirjoitti...

Takuulla osasit, Mine! Niin järisyttävää, että käyn vielä kerran elämässäni Pariisissa;-) Minulla oli nuorena kirjeenvaihtokaveri (poika) Ranskasta ja hänen osoitteensa oli Versailles ja sitten jotain numeroita...

Pakko nyt tarjota tätä linkkiä eräälle, joka on hulluna muotopuutarhoihin.


Mine, tarjoa koko matskusi jollekin kustantamolle: Upea, vaihteleva, kiinnostava matkakirja!

Kiitos♥

Mine kirjoitti...

Leena: Vieläköhän Versaillesin poika löytyisi? Voisit tehdä treffit Versaillesin puistoon:).

Kiitos itsellesi kauniista sanoista. Minä en osaisi ehkä kirjoittaa mitään painettavaa. Siis mihinkään oikeaan. Kynnys nousee niin helposti...

Elegia kirjoitti...

Oih, kaunista todellakin! Ehkä voisin joustaa ja käydä joskus Pariisissa ihan vain vaikka pikaisesti koluamassa muutaman paikan läpi (se hautuumaa on myös must!).

Minulla ei ole siis koskaan ollut mitään intressejä matkustaa Pariisiin. Ranskassa olen kyllä käynyt, mutten Pariisissa ja minua otti päähän se haluttomuus puhua esim. englantia (vaikka olisivat osanneetkin).

Mies ramppaa Pariisissa jonkin verran eikä hän tykkää ollenkaan (hänen kohdallaan se johtuu ihmisistä). Voisin ehkä joku kerta mennä mukaan ja katsoa muuttuuko oma asenteeni kys. kaupunkia kohtaan ;D

Pepi kirjoitti...

Minä yhdyn Leenan kommenttin täysin tuosta kustantajalle tarjoamisesta!!
Maailmassa tarvitaan erilaisia opuksia ja jos nämä kaikki tarinasi olisivat painettussa muodossa, ostaisin varmasti!
Ostaisin lahjaksikin!
Jättäisin pöydälle ja palaisin kuviin ja tunnelmiin...niin teen nytkin, mutta kirja ON aina kirja!

Pistäpä mitetintämyssy päähän tämän asian suhteen, sinulla on taitoa, joka monelta puuttuu, kerrot mukavalla, mukaansatempaavalla tavalla tarinoita jota vievät toisiin aikoihin ja paikkoihin :)

Ei kaikkien matkakirjojen tarvitse olla matkaoppaita....

Mine kirjoitti...

Elegia: Minä en myöskään ole ollut Pakko päästä Pariisiin- ihminen. Käynti Pariisissa ei myöskään tehnyt minusta Haluan uudelleen Pariisiin- tyyppiä. Mutta olihan se käymisen arvoinen, tottakai:). Joten mene ihmeessä, jos helposti onnistuu.

Pepi: kiitos Pepi, eihän sitä elämässä koskaan tiedä. Olisi kyllä kiva ajatus, että että kirjani seilaisi Lillan yöpöydällä ja pyörällä paikasta toiseen:D.

pepita kirjoitti...

Hienoja kuvia pariisista, tyttäreni kävi siellä5v. sitten, samanlaisia kuvia hänellä joitain, myös iki vanhalta hautausmaalta ynm.Kiva ois saada lukija sieltäkin asti.Blogini on http://sanosekukkasin.blogspot.com

Mine kirjoitti...

Pepita: kiitos käynistä. Tulen kyllä katsomaan blogiasi heti kun joudan pidempään koneen ääressä istumaan.