"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 12. heinäkuuta 2012

263. tarina (Selvästi Siena- ihminen)

Ennen lähtöämme olin lukenut ahkerasti Italiasta. Joku artikkeli vertaili Firenzeä ja Sienaa ja sanoi näiden kaupunkien jakavan ihmiset kahteen ryhmään: Siena-ihmisiin ja Firenze- ihmisiin. Me olimme käyneet edellisellä kerralla Firenzessä. Kuten ehkä muistatte, en hurmioitunut kaupungista. Pidin siitä, se oli kaunis ja ihana, mutta se ei vienyt jalkoja altani. Olisinkohan siis Siena- ihminen?

Saavuimme Sienaan iltapäivällä. Majapaikan löytämisen jälkeen päätimme ottaa kaupungin kävellen haltuumme. Seisoimme mäen päällä ja näimme Sienan alapuolellamme. Polveilevat katot ja kivitalot. Valtavat kirkot nousemassa kaiken yläpuolelle. Alaspäin viettävät kadut, kujat, ikkunaluukut ja muut lukuisat yksityiskohdat. Silmäni pomppivat asiasta toiseen. Halusin nopeasti noille kaduille näkemään enemmän.


















Vietimme kujilla tunteja. Teki mieli silittää kiviseiniä, jotka olivat seisseet paikallaan vuosisatoja. Kuinka kaunis olikaan sileäksi kulunut kivi. Valo väheni illan saapumisen myötä. Toiset kujat kuljettiin hämärässä ja yht'äkkiä oltiin taas laskevan auringon hellittävänä. Sinä iltana meille oli monta auringonlaskua, riippuen siitä millä korkeudella käveltiin.









Pois ei olisi hennonnut lähteä, mutta nälkä alkoi ilmoitella olemassa olostaan. Ensimmäinen iltamme Italiassa ja jokainen odotti sitä hetkeä, kun sai upottaa hampaansa pizzaan. Käveltiin siis takaisin lähtöpisteeseen. Istuttiin alas rinteellä sijaitsevaan ravintolaan ja nautittiin. Koko rahan edestä ja ylikin. Tänne me tulisimme takaisin aamulla. Ei täältä voi niin nopeasti poistua.





Selvästi Siena- ihminen!

Tiesitkö tämän: Legandan mukaan Sienan perusti Remuksen poika Senius. Kaupunki eleli vuosia omassa rauhassaan, sillä se ei sattunut roomalaisten reiteille. Vuonna 1167 Siena julistautui itsenäiseksi. Kaupungissa alkoi sen kulta-aika. Monet merkittävät rakennukset nousivat Sienaan. 1300- luvulla Siena oli Euroopan suurimpia kaupunkeja. Se oli rikas keskus, jossa oli paljon villakutomoita. Niiden tuotoilla rahoitettiin rakennuksia ja taidetilauksia. Vauraus päättyi mustaan surmaan, joka riehui kaupungissa vuonna 1348 romahduttaen kaupungin väkiluvun kolmannekseen. Tällä hetkellä Sienassa on asukkaita noin 54 000.

16 kommenttia :

hietzu kirjoitti...

Ihana kaupunkikierros,kiitos! Minäkin toivon joskus pääseväni Italiaan tutkimaan kaupunkeja ja ihastelemaan arkkitehtuuria ja taidetta! Rooma, Firenze, Venetsia, Siena, Padova, Mantova...

Pepi kirjoitti...

Ihana päästä paikkoihin joihin ei muuten varmasti tule eksyttyä!
Aivan mahdottoman hurmaavia kuvia ja tunnelmia, kiitos taas kerran :)

Rooma on käyty ja nähty, ei tullut fania, mutta harmittaa hieman kun ei tullut silloin lähdettyä yksin käymään Ponmpeijissa...

Lilja Liliace kirjoitti...

Aivan upeita kuvia! :)
Ihania kapeita kujia, jokaisella oma tarinansa kerrottavana. Tunnelmallisia jokaiseen vuorokauden aikaan.
En yhtään ihmettele ettet olisi malttanut lähteä pois ;)

Kiitos kierroksesta! :))

Aili-mummo kirjoitti...

oikein ihastuttava kaupunki, kirkko on oikea katedraali;)))

kiitos hienosta matkasta, mine.<33333

Sateenkaari kirjoitti...

Mahtavat kuvat kujilta. Minakin rakastan tuollaisia vanhoja kujia. Kun ti kulkee Antalyan vanhaan kaupunkiin, niin ei saa olla kiire.
Kiitos taas valaisevasta kerronnastasi.
Naet todella vaivaa, siina, etta saamme lukea naita kiehtovia matkakertomuksiasi.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Lähde ihmeessä, jos vain pystyt. Italia taitaa olla ihan lemppareitani Turkin jälkeen. Siinä vain on sitä jotakin, muutakin kuin pizza:D.

Pepi: Minä tykkäsin kyllä Roomastakin, ihan tosi paljon. Sanoisin, että tähän mennessä Italian kolmen kärjessäni on Siena, Venetsia ja Rooma. Enkä tiedä edes, että missä järjestyksessä.

Lilja: Kiitos, kun kuljit kanssamme. Näihin ei kyllästynyt, vaikka lopulta huomasimme kulkevamme omissa jäljissämme:).

Aili: Voi mitä kirkkoja. Huomenna käydään yhdessä sisällä. Oli palmusunnuntai.

Sateenkaari: Olenpa saanut kulkea Antalyankin kujia, onneksi:) Saattaa olla, että elokuussa kuljen taas, mutta en ole vielä varma. Ystävä on siellä töissä Lyykian(?) tiellä oppaana ja haluaa näyttää meille jotakin.

Saga kirjoitti...

Viimeisen kuvan tunnelma on tuttu, kun antoisan ja elämyksellisen päivän jälkeen illan/yön pimeydessä kävelee onnellisena majapaikkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Imettelen vain kuinka vähän vihreätä siellä kujien varrella oli. Missä ne puut ja pensaat olisivat mahtuneetkaan? Muuten "pittoreskiä" :) tykkää Sylvi mummoo

anumorchy kirjoitti...

Upeita kuvia!

Mine kirjoitti...

Saga: Lisään vielä, maha täynnä ja valmiina kaatumaan petiin...

Sylvi: Niin, tämä ei ollut vihreä kaupunki, ei ollenkaan. Vihreys oli kaupungin ulkopuolella. Jostakin syystä se ei haitannut ollenkaan.

Anu: Kiitos, oli niin paljon kuvia, että oli vaikea valita. Ja karsia.

Anonyymi kirjoitti...

En ole koskaan käynyt Italiassa, mutta nyt alkoi tekemään mieli... Ehkä joskus ?

Nuo kapeat kujat illan pimetessä olivat sekä upeita, mutta myös vähän pelottavia; johtunee siitä, että olen nyt lomalla lukenut jo melkoisen pinon dekkareita ja mielikuvitusta on tullut ruokittua...

Meillä oli eilen "blogitapaaminen"; tai oikeastaan se ei ole totta, koska minulla ei ole edes sitä omaa blogia... Mutta saimme IHANIA vieraita, kun "Pikkujutut" ja kummilapset tulivat käymään pitkästä aikaa (viimeksi nähty 09/11). Voi sitä puheen pulputusta ja lasten vauhtia... t:Tiina

Leena Lumi kirjoitti...

Hassua, että vaikka rakastan vanhojen kaupunkien kujia, aloin tuntea suljetun paikan kammoa, koska en nähnyt puistoja ja/tai vettä. Kaipasin merta...

Luin myöhemmänkin postauksesi Sienasta ja kiitän kauniista kuvista. Nyt on kuin olisin käynyt siellä, eikä tarvitse enää lähteä. Meidän seuraava Italian kohde on Venetsia ja kiitos sinun, sain sen idean, että voisin mennä sinne paatilla.

Monissa Keski-Euroopan kaupungeissa on säilyneitä vanhakaupunkiosia, joissa voi kosketella mielettömän vanhoja asuttuja rakennuksia. Yksi tosi yllättävä ja minulle mieleinen tällainen kaupunki on Zürich! Sitä ei edes tajua, jos siellä uudella puolella kulkee, mitä vanhassa kaupungissa on. Siellä on kiva, jos löytää hotellin vanhasta osasta.

Paljon ihania kokemuksia taas koko perheelle ja lapsille. Minusta muksut ovat reissussa aika mukava juttu ja suunnitteilla onkin yksi yhteinen alpeilla päin suuntaava matka. Hyvänen aika: Sinä selvästi nostat mulle matkakuumetta;-)

Lumoavaa viikonloppua sinulle!

Mine kirjoitti...

Tiina: Oi, on ihanaa saada kauan odotettuja vieraita:). Voin uskoa, että siinä täytyy puhua paljon ja yhtä aikaa.

Minulla oli Italiassa turvallinen olo. Ehkä juuri siksi, että täällä harvemmin saa mitään luettavaa...

Leena: Hyvä, että matkakuumetta, enkä vaikka verenpainetta:). Yhdessä matkaaminen on hyvä juttu. Siinä oppii toisistaan yhtä ja toista. Kinaa ja kiukkua riittää. Siltä viime matkalta meinasin palata Tiranasta kotiin. Jälkikäteen onneksi jää vain kivat muistot.

Menkää te Venetsiaan. Minäkin toivon, että pääsen sinne vielä joskus. Tosin ilman lapsia, tai ainakin ilman rattaita ja vaunuja. Nojailemaan rauhassa sillan kaiteisiin ja paijaamaan niitä vanhoja taloja. Aistimaan kaupungin tunnelmaa.

Nappasin Zürichin korvantaakse mustiin.

Mine kirjoitti...

Leena: Niin ja vielä. Siena oli minusta ihan hurmaava ja täydellinen. Kahden päivän aikana en kerennyt kaipaamaan vettä. Mutta elää jossakin pysyvästi. Silloin täytyy vesien lähettyvillä virrata. Se on selvä se.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin olen sitten Siena-ihminen. Ehdottomasti :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kävittekö Firenzessä testaamassa suhteenne kaupunkiin? Mitäs me Sienat!