"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

514. tarina (Palat, jotka eivät sovi yhteen?)

Aamulla annetaan Lviville vielä toinen mahdollisuus. Navigaattori pyörittää meitä pitkin mukulakivikatuja ja lopulta saavumme sinne, missä ymmärrämme kaupungin ihanuuden. On kuin olisi saapunut satuun. Tai Chagallin maalauksiin, jossa on sipuli kupolit ja unenomainen kaikki mahdollistava tunnelma.





Ukrainassa raitiovaunua ajaa kukkamekkoiset pulskat tädit. Ihmiset ovat ystävällisiä. Aamupala croissantit pistetään ruskeaan paperipussiin. Rapistuvien koristeltujen talojen ja nykymaailman välissä ei voi välttyä ajatukselta, että palat eivät sovi yhteen. Tai että, paloja puuttuu ja siksi kuva ei valmistu. Jotakin on tapahtunut ja historian varrella on peruuttamattomasti muututtu joksikin muuksi, mitä ympäristö antaisi olettaa. Se saa kaikesta surumielisen haikean otteen.

Niin tai näin, Ukraina on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde.

9 kommenttia :

Liivia kirjoitti...

Mulla on aina ollut joku hinku Ukrainaan, ja kuvasi todistavat etten turhaan sinne hingu. Ukraina on sananakin niin kaunis, voisi olla vaikka tytön nimi.

Kirjailijatar kirjoitti...

Hyvä, että näitte Lvivin sitten kunnolla, levänneenä ja ajan kanssa.

Minullakin veri vetää Ukrainaan, no, kaikialle itään. Se on tämä slaavilainen mieli.

mizyéna kirjoitti...

Olisi ihana päästä kiertämään keski-euroopan maita. Olen haaveillut siitä, että joka kerta kun lennetään Suomeen jäätäisiin välilaskupaikkaan viikon lomalle niin tulisi samoilla lentohinnoilla aina nähtyä joku muukin kohde kuin Suomi :D Mutta tämäon edelleen vain haave koska ei olla Suomessakaan käyty kolmeen vuoteen.

A kirjoitti...

Kiitos, Mine, postauksesta: ihanaa että oli vierailemisen arvoinen kohde:)


Allu kirjoitti...

Kyllä meinasin tulla hulluksi, kun en ollut koskaan kuullutkaan tuosta komeasta paikasta, kunnes tajusin, että sehän on Lemberg. Olen näköjään noin saksalaistunut, että tunnen paikat saksalaisella nimellä. Pitää lisätä to do ei kun to see-listalle, niin komealta näyttää sunkin kuvissa.

Jael kirjoitti...

Onpa ihanalta vaikuttava kaupunki.Olen aina kuvitellut Ukrainan olevan jollakin tavoin masentava paikka.Entinen vuokraisäntäni(ja nykyinen ystäväni) toi sieltä itselleen paljon nuoremman vaimon,joka vain halusi päästä sieltä pois.Mutta näiden kuviesi perusteella melkein haluaisin nähdä Ukrainan

Mine kirjoitti...

Liivia: Olemme nyt reissanneet sen verran paljon Eurooppaa, että tulomatkalla alkoi jo olla tunne; Tämä on nyt nähty. Lvivissä tuli yllättynyt olo ja se oli tervetullutta. Toivottavasti pääset joskus käymään.

Kirjailijatar: Minussakin on herännyt ajatus: Onko minulla sittenkin slaavilainen mieli?

Mizyena: Eurooppa on kaunis ja Itä-Eurooppa ihan turhaan vältelty alue. Paljon on kaunista ja mukavaa täälläkin päin maailmaa tarjolla. Toivottavasti matka joskus teillekin järestyy.

Aili: Aina ei voi luottaa ensivaikutelmaan. Olemme huomanneet sen joskus aikaisemminkin.

Allu: Suosittelen. Rajalla meni tolkuttoman kauan, mutta lentäessä ei ehkä ole sitä ongelmaa?

Jael: Sellaista ennakkoluulojen rikkomistahan se on tämä idän matkailu. Ukrainassa yhdistyy mennyt loistelias ja kultturelli maailma ja kommunismin jälkiaallot. Ihmiset oli todella sydämellisiä. Kannattaa siis matkata Ukrainaan.

Unknown kirjoitti...

Onneksi aamun valjettua Lviv näytti paremman puolensa ;)
Toivottavasti matkanne Chisinauhun sujuu ongelmitta... :))

Mine kirjoitti...

Lilja: Hienosti meni Chsinaun keikka, mutta suunnistaminen oli kieltämättä hieman hankalaa, kun navigaattori ei toiminut, ei ollut karttaa, eikä yhteistä kieltä tietä kysyttäessä:). Mutta todistetusti kaikkialle päästiin mihin meinattiinkin ja nyt ollaan taas Tompankin tuntemilla teillä täällä Romaniassa.