Ystäväperhe on saapunut Istanbuliin. Eilen istuttiin meillä iltaa. Oli keittoa ja sämpylöitä, kaksi kitaraa ja laulut. Tänään päätettiin olla reippaita ja lähteä heti aamusta kävelylle. Istanbul jatkaa tyylikkään harmaata linjaansa, mutta ei annettu sen haitata. Mies heitti meidät työmatkallaan rantaan ja laiva vei meidät mennessään klo. 9.25. Oli pikkunainen, nuoria kauniita naisia ja meitä keski-ikää hipovia reippaita rouvia.
Ja mikä määrä meduusoja!!!
Ylitettiin salmi ja jäätiin pois Arnavutköyssä. Otettiin nokka kohti Rumelihisaria ja pistettiin kävellen. Bebekissä oli tarjolla houkutuksia, mutta ei sorruttu niihin. Tammikuu on älä osta mitään kuu. Tosin kävellessä puhuttiin, että tammikuu on liiran kurssin ja alennusmyyntien vuoksi ehkä kannattaisi ostaa kuu. Katsotaan kummaksi se muodostuu.
Purjevene myytävänä!
Päätän viedä naiset Tevfikin kotiin, kun se nyt jää matkan varrelle. Ehdimme paikalle juuri ennen kouluryhmää. Astumme olohuoneeseen, työhuoneeseen ja katsomme Tevfikin kuoleman sängyn vierestä. Esittelen talon, aivan kuin kävisin siellä yhtenään. Tuossa on ruokahuone ja tässä Tevfik kuoli.
Rumeli Hisari on käännöspiste. Siellä tankataan energiaa. Lämmin Menemen ja kuppi kahvia ja johan taas jaksaa. Reippaat naiset ei tosin jaksa reippailla takaisin, vaan istahtavat bussiin ja huristavat sillä satamaan. Hyppäävät sieltä laivaan ja vaihtavat taas bussiin. Huomasin kuitenkin piristyväni ja aivojeni jo raksuttavan seuraavaa kävelyreittiä miettien. Mihinhän sitä kävelisi ja milloin?
Ainiin, huomaattekos, että joku tosi kiltti on saanut uuden kameralaukunkin? Sen tosin ei pitänyt olla joululahja, vaan tilasin sen jo syksyllä. Tilaus viipyi ja lähettelin huolestuneita ja lopulta kiukkuisia kyselyitä laukun perään. Lopulta noin kaksi kuukautta tilauksesta, laukku pääsi matkaan. Ja viipyi matkalla reilu kolme viikkoa. Kulki vielä edestakaisin Turkin postipojan mukana, mutta saapui kuin saaapuikin helpottuneen omistajansa luo. Olihan se odotuksen arvoinen. Minusta. Tämänkin vuoksi tammikuu on sittenkin se älä osta mitään kuu!
15 kommenttia :
Tosi tyylikäs kameralaukku, minulla on vain sellainen perus Canonin laukku, ei kovin tyylikäs mutta ajaa asiansa.
Minua vähän hirvittäisi asua noin lähellä merta, käytännössä meren päällä. Mitäs sitten kun tulee myrsky, aallot iskevät ikkunoihin... :S
PSST Eikös sulla ollut ennestään sellainen ihana kameralaukku, jota jo ehdin kadehtia? PSST
Minäkin muistan että sinulla oli sellainen toinen,aivan kadehdittavan ihana kameralaukku...
Kaksi kitaraa ja laulua,sitä oli varmaankin mukava kuunnella:) Minullakin on sellainen perus Canonin laukku,tuollainen olisi paljon kivempi.Mistä tilasit?
Ihana kävelylenkki teillä taas. Meillä oli pari harmaata päivää,mutta eilen ihan kesäsää ja tänäänkin aurinkoista.
Hietzu: Minä olisin valmis ottamaan sellaisen riskin, että meri lyö ikkunaani:).
Allu: Eikö olekin inhottavaa, että nyt minulla on kaksi kadehdittavan ihanaa kameralaukkua? Ihana ruskea ja tämä uusi hieno musta!
Jael: Puolustuksekseni minun on sanottava, että kannan AINA kameraa mukanani, ja kun olin kantanut yli 10 kuukautta joka päivä sitä samaa ihanaa laukkua, tuli jo tarve vaihteluun. Nyt minulla on mustien kenkien laukku ja ruskeiden kenkien laukku. Ja älä osta mitään tammikuu:D! Laukku on Copper River Bagin.
Oli ihanaa kävellä. Muutenkin olen ihan valmis keventämään...
Kaunis laukku, Mine:)
Kyllä kameralla tarvitsee olla kunnon laukku!
Leppoisaa loppiaista sinulle & perheellesi, Mine.♥
Aili: Niin tarvitsee. Minähän ostan aina vain tarpeeseen:D. Jaaha, johan se on tosiaan kohta loppiainen!
Mahtavia kuvia! Ihania nuo talot aivan veden ääressä, erityisesti tuossa kuudennessa kuvassa. Uivatko ihmiset omalla "takapihallaan"?
Upea kameralaukku. Minä en osta juuri mitään joulukuussa, mutta kun alennusmyynnit alkavat ostan sen mitä olin suunnitellut, tänä vuonna kumiteräsaappaat pihakengiksi.
Mine, tarpeeseen ostamista ei lasketa :D
Se on vähän niinkuin tarjottu pulla - siinäkään ei ole kaloreita!
Jos kurssit vielä vaan halpenee, niin minä kyllä alan houkutella sua ostoksille mun puolesta....olis ihan huutava tarve ( meneekö läpi?) niille ihanille turkkilaisille kipoille.....mulle kyllä riittää vähempikin kuin kaksi tusinaa (etkös sinä itselles sen verran ostanut, muistelisin) :)
SanaRiimu: Kyllä se on aika luksusta, jos saa tuossa asua. Varmaan joku voi uidakin, mutta minä en uisi. Bosborissa on saasteinen vesi. Kaikkia paikallisia se ei näytä haittaavan.
Cheri: Se olisikin fiksua. Minulla on kyllä vielä aika pitkä lista asioista, joita meinaan ostaa täältä ennen lähtöä. Koska ne vain ovat täällä halvempia kuin siellä. Nyt kytätään siis liiran kursseja ja tartutaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen sattuu.
Pepi: Ei lasketakaan ja tarpeitahan voi aina luoda. Kuten vaikka kuppitarpeita. Kyllä minä kipaisen ostamaan, jos käsky käy. Tuodaan sitten kesällä tullessamme.
Voi, olis ihana jos saisitte muuttokuormaan mahtumaan :D
Vaikka kahdeksan kappaletta. Ei vihreitä, kiitos :)
Pepi: Okei, laitan vielä sähköpostia asiasta, kun olen lähdössä basaarin suuntaan.
Kiva, ei kiirusta :)
Jossain kohden kun netin kautta tilailin lisää niitä ihania hammampyyhkeitä (niistä tykkää muutkin, on kivoja lahjoja) niin kävi ne kipot mielessä, mutta ei niitä oikein paketissa uskalla, tiedä mitä sirpaleita tulis perille!
Tervehdys naisille rannalla. Ihania merikuvia. Ja komeita pytinkejä siellä on lähellä rantaa. Muuten tuon punaisen poijun päällä on merimetso. Onko niitä paljon sielläpäin?
Pepi: Ihan totta, voi olla hankala postittaa ehjänä perille:).
Tuulia: Vai merimetsoko se olikin. Kyllä niitä on paljon, mutta tuo pääsi kuvaan hienon poseerauksensa vuoksi. Seisoi poijulla siivet levällään vaikka kuinka kauan.
Lähetä kommentti