En ole tainnut vielä tarinoida teille Hamamista? Tämä turkkilainen sauna on hellivä, mutta joillekin myös hieman hämmentävä kokemus. Suosittelen sitä lämpimästi etenkin viileämpään aikaan maassa matkusteleville, mutta ei hamam pahaa tee helteisenkään päivän jälkeen. Hamamissa ei näet ole kovin kuuma, ennemminkin suloisen lämmintä ja kosteaa. Perinteiset hamamit ovat jakautuneet miesten ja naisten osioihin, vain turistialueiden hotelleissa molemmat sukupuolet voivat kylpeä yhdessä. Tällöin pukeudutaan uimapukuun, muuten hamameissa on pukeutumisen suhteen omat sääntönsä.
Eilen oli loistava hamam-ilma. Aurinko oli pysytellyt koko päivän pilven takana ja etenkin rannassa tuuli. Odottelimme naisia kasaan ja yhdellä ja toisella oli vilu. Oli vuorossa äitien vapaailta ja olimme aikeissa aloittaa sitä historiallisessa Çemberlitaşin hamamissa Sultanahmetin lähistöllä. Kun porukka oli kasassa hyppäsimme Eminönüstä ratikkaan. Hamam sijaitsee heti Çemberlitaşin pysäkin vieressä.
Çembelitaşin hamamin rakennutti sulttaanin äiti ja rakennusta valvoi itse arkkitehti Sinan. Vuodesta 1584 asti hamam on tarjonnut puhtautta yhdelle ja toisellekin kylpijälle. Seurueestani kaikki muut olivat tässä hamamissa ensi kertaa, joten oli hieman tarpeen kertoa, että mitä siellä hamamissa tapahtuu:
Kassalla valitset millaisen hamam-käynnin haluat. Voit vain mennä loikoilemaan kuumalle kivelle ja hoitaa itse peseytymisen. Tai voit ottaa "pesupaketin", jolloin sinut ohjataan makoilemaan kuumalle kivelle ja sen jälkeen pesijä pesee sinut. Ensin karhealla kintaalla ihoa kuorien ja sen jälkeen peittäen sinut saippuavaahtoon. Lopuksi pestään vielä hiukset sivuhuoneessa ja huuhdellaan. Tämä voi olla se jollekin hämmentävä kokemus, mutta jos sen yli pääsee, pestävänä oleminen on ihanaa. Suosittelen siis pesua. Tai voi ottaa luksuspaketin, joka sisältää pesun lisäksi myös hieronnan.
Çemberlitaşin hinnat ovat hieman suolaiset, mutta se on minusta hintansa väärti. Suosittelen myös vertailun vuoksi käyntiä ihan vain perinteisessä paikallisten naisten käyttämässä hamamissa. Tällaisia ovat mm. Aasian puolella Üsküdarissa oleva Çinilihamam. (Hamam-kuvat ovat Çemberlitaşin hamamista tehtyjä postikortteja. Kuvaaminen hamamissa on kielletty.)
Peseydyttyämme olimme nälkäisiä ja raukeita. Hipsimme pimeässä illassa kohti ravintolaa, jonka terassin olin vastikää löytänyt Sultanahmetin sivukaduilta. Ruoankin olin testannut, joten tiesin sen olevan hyvää. Kipusimme siis kattojen päälle monet monet rappuset ja lopulta ympärillämme aukesi iltavalaistuksessa oleva Istanbul.
Nälkää kasvatettiin puhumalla ruoasta. Mitä ihanaa olikaan syöty, miten opittiin valmistamaan hyvät pihvit, kuinka hyvin olikaan onnistunut viime viikon linssikeitto. "Tarjoilija, voisitteko tuoda sitä ruokaa ja äkkiä." Tuulinen ilta ja nälkä saivat yhden ja toisen hytisemään, mutta apu on yleensä tarjolla. Kannattaa siis kysäistä ravintoloista vilttejä. Useimmissa paikoissa niitä on ja viileässä illassa ovat ihania lämmöntuojia.
Seurueemme yhtenäinen ruskeakaapu-asu.
Hyvin upposi mezeet, börekit, pihvit ja jälkiruokasufflet jäätelöllä. Kahvit saatiin kaupan päälle. Muistettiin taas, että naisten on hyvä välillä kokoontua yhteen. Istua pitkään valmiissa pöydässä ja vuodattaa mielenpäällä ja pohjalla oleva toistenkin korviin. Jäähyväisiäkin oli taas ilmassa, sillä yksi joukostamme muuttaa kuun vaiheessa toisenlaisten maisemien ääriin.
Laskeuduimme taas monet raput ja huomasimme: Yläkerrassa viettäessämme rauhallista naisten iltaa, jammasi katutasossa live-bändi ja baarillinen väkeä. Kello oli pitkällä ja ajatuksissa oli lähinnä oma peti ja pitkät yöunet. Sitä se virkistyminen teettää.
Tiedättekö mitä nyt tapahtuu? Ryhtiliike. Ensi viikolla ei tule postauksia, jos ei saada tätä naista liikkeelle. Enää ei ole hellettä eikä muitakaan tekosyitä sohvaperunointiin, joten ylös, ulos ja lenkille siitä.
