310. tarina (Arkeni- vuokrataan Istanbulista koti)

Viime postaukseni kommenttilaatikossa sain pyynnön vilauttaa Istanbulilaista arkeani. Arkeahan se tietenkin meidänkin elämä on, suurimman osan vuodesta. Matkabloggaajakin keittää ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, täyttää jääkaappia ja vahtii lasten läksyjä ja nukkumaan menoa. Eikä arki uskoakseni kovinkaan paljoa eroa suomalaisten kanssasisarien arjesta. Puitteet vain ovat toisenlaiset.

Jotta arkea pääsee viettämään, täytyy tietenkin olla koti, jossa arkea voi pyörittää. Aloitetaan siis arkeni esittely vuokraamalla istanbulilainen asunto. Ensin täytyy tietenkin miettiä, että missä päin Istanbulia tahtoo asua? Kuinka paljon on mahdollista maksaa vuokraa? Mitä kodilta ja sen ympäristöltä odotetaan? Äläkä unohda, että liikkuminen tässä suurkaupungissa voi olla viheliäistä hommaa. Tarkista siis julkiset ja liikennereitit, että et huomaa istuvasi kahta tuntia ruuhkassa työmatkalla aamuisin ja iltaisin.

Ensimmäinen kotimme määräytyi mieheni työpaikan perusteella. Kriteereinä oli mahdollisuus kulkea työmatka pyörällä tai kävellen. Läheltä piti löytyä puisto, jonne lastenhoitaja ja me pääsimme kulkemaan rattaiden kanssa. Pihalla ei ollut niin väliä, sillä lapset olivat niin pieniä, että eivät kuitenkaan voineet mennä sinne ilman aikuista. Kotoa piti löytyä riittävästi tilaa meille aikuisille, kahdelle lapselle ja lastenhoitajalle, joka asui luonamme vuoden verran. Hinnat olivat Istanbulissa tässä vaiheessa naurettavan halvat, joten sitä ei tarvinnut liikoja murehtia. 

Toinen kotimme puolestaan määräytyi yhden lisääntyneen lapsen, alkavan koulun ja pihan perusteella. Esikoinen lähti koulutielle, emmekä halunneet hänen joutuvan viettämään koulubussissa puolta tuntia pidempää aikaa. Tahdoimme, että hieman kasvaneilla lapsillamme olisi mahdollisuus mennä itsekseen pihalle. Tarvitsimme yhden makuuhuoneen lisää kasvaneelle perheellemme. Plussaa olisi sijainti hieman rauhallisemmalla alueella, jossa ei tarvitsisi joka kerta johonkin lähtiessä juuttua ruuhkaan. Hinta määräsi jo isosti valintaa. Vuokrien hinnat olivat nousseet, mutta olimme onneksi muuttamassa halvemmalle alueelle. Näin saimme samalla hinnalla enemmän neliöitä.

Asunnon etsiminen on istanbulissa melkoista hommaa. Täkäläinen asunnonvälittäjä saattaa olla kuuro toiveillesi ja näyttää itsepäisesti asuntoja, jotka eivät täytä kriteereitäsi. Näin ollen sinua viedään asuntoihin, jotka ovat liian pieniä, ilman pihaa ja kamalassa kunnossa, vaikka kuinka olisit painottanut huoneiden lukumäärää sekä kokoa, pihaa ja asunnon hyvää kuntoa. Varaudu siis siihen, että ennen kuin sopiva koti löytyy voit kulkea kymmenissä kamalissa murjuissa ja menettää täysin toivosi.

Meillä oli asuntoa vaihtaessa paineita, sillä olimme irtisanonneet entisen vuokrasopimuksen ja vanhaan kotiimme oli jo seuraavat asukkaat tulossa. Etsimme, etsimme, emmekä meinanneet millään löytää tarpeeksi isoa asuntoa joka olisi vartioidussa taloyhtiössä ja sopivan matkan päässä koulusta, emmekä ainakaan asuntoa, joka olisi siisti ja vähällä remontilla muuttokunnossa. 

Kaksi viikkoa ennen muuttopäivää astuimme sitten kotiimme ja siellä näytti tältä:

Taloyhtiö ei ollut uusi, vaan jo useamman vuoden käytössä ollut. Se oli vartioitu, siellä oli hyvät pihat lapsia varten. Se sijaitsi sopivalla matkalla koulusta. Asunto oli tilava, valoisa ja siitä tulisi oikein hyvä, mutta se oli ihan kamalassa kunnossa. Parvekkeen lattiat laatoittamatta, asunnon parketit hiomatta, seinät ja katot maalaamatta, kaiteet puuttuivat portaikoista, ovet seisoivat seinien vieressä. Ei ollut keittiötä. Joka paikassa oli roskaa, maalitahroja ja likaa. "Meidän pitäisi olla kahden viikon päästä poissa entisestä asunnostamme," sanoin vuokraisännälle ahdistuneena. "Selvä, pistetään pojat sitten töihin", hän tuumasi ja niin tehtiin.

Uskokaa tai älkää, kahden viikon päästä me muutimme. Parketit oli lakattu, seinät ja katot maalattu. Siivoojan kanssa olin sormet verillä siivonneet kaakeleista maalitahroja ja teippejä ikkunoista. Koti oli puhdas ja heti niin rakas. Ei haittanut, vaikka ekat viikot piti elää ilman lämmintä vettä ja keittiötä. Jälkimmäinen asennettiin kaksi viikko muuttomme jälkeen. Oi sitä onnen päivää. Pari päivää sen jälkeen saapui myös kuuma vesi.

Tässä kodissa olemme nyt viettäneet Istanbulilaista arkeamme yli kahdeksan vuotta. Meillä on ollut tuuria vuokraisännän ja naapureiden kanssa. Sekä tämän kodin. Rappukäytävän kattoikkunat vuotaa saateella, mutta itse koti pysyy sateella kuivana sekä kylmällä ja kuumalla lämpimänä:). Kelpaa täällä arkea pyörittää.

Huom: Jos etsit kotia kiinteistövälityksen (emlak) kautta, varaudu maksamaan palkkioita, jotka eivät ole pieniä. Asuntoa voi myös yrittää etsiä lehtien yms. kautta, jossa vuokraisäntä tarjoaa asuntoa suoraan ilman välittäjää. Vuosittain vuokrat nousevat. Kannattaa koittaa tehdä indeksiin kiinnitetty vuokrasopimus, että vuokraisäntä ei nosta vuokria ihan päättömästi. Todennäköisesti hän yrittää tehdä niin sopimuksesta huolimattakin. Silloin muista, että aina voi neuvotella, olemmehan Turkissa. Hyvä vuokraisäntä on kallis aarre ja hyvät naapurit Luojan lykky. Sekin kannattaa ottaa huomioon, ennenkuin lykkää nimensä paperiin.