On mukavan haastavaa valita elämyksiä toiselle ihmiselle. Miettiä mistä hän mahtaisi pitää, mikä tekisi hänet iloiseksi ja mikä jäisi hänen mieleensä kauniina muistona. Vielä haasteellisempaa on valita elämyksiä ryhmille. Yhdistää monen ihmisen mieltymykset, toiveet ja tarpeet sopivaksi paketiksi. Valita jotakin josta kaikki saisivat henkilökohtaista ja omaa.
Jos Istanbulin näkemiseen on vain yksi päivä, on karsittava kohteet minimiin. Laskettava kaikki parin kortin varaan ja toivottava, että sattuu osumaan oikeaan. Luotettava siihen, että kaupunki tekee vaikutuksen. Oma valintani on usein lauttamatka Bosborin yli ja pistäytyminen Eminönüssä. Rannan kohteista nappaan Maustebasaarin ja Rüstempasa- moskeijan (Kiitos vinkistä ihana Kirjailijatar!). Sen jälkeen kuljetan vieraani ratikalla Sultanahmetille Hagia Sophiaan ja maanalaisiin vesisäiliöihin. Pisteenä i:n päälle on tietenkin ruoka maiseman ääressä.
Eilen minun ei tarvinnut kierrättää, vaan hyppäsin suoraan ruoka-osioon. Tällä kertaa ruokailimme kotimme lähellä olevalla kukkulalla.
Hyvä ruoka on elämys vailla vertaa. Sen arvo nousee kummasti kauniissa maisemassa. Hyvästä seurasta puhumattakaa. Omilla lomillani ruoka on lahjomaton mittari. Jos maasta saa hyvää ruokaa ja mielellään edullisesti, loma on todennäköisesti onnistunut. Istanbulin onneksi se on lomailijalle hyvä ruokamaa. Harva ei ollenkaan tykkää turkkilaisesta ruoasta.
Syödessä tiesimme, että kohta olisi edessä eron hetki. Sydämiin oli talletettu kasoittain yhteisiä hetkiä ja kartutettu elämyksellisiä muistoja. Ne rikastuttivat elämää, mutta tekivät hyvästeistä taas hieman kipeämmät.
