Sattuneista syistä ajoimme viisi vuotta sitten Varsovan vierustalle vain nukkumaan. Sillä reissulla huomasin pitäväni Puolasta. Sitä tunnetta lämmiteltiin kaksi vuotta sitten vieraillessamme maassa toistamiseen. Tämä kolmas kertamme Puolassa toi meidät lopulta Varsovaan. Tilasin meille ihanan hotellihuoneen keskeltä vanhaa kaupunkia, kunnes tajusin, että auto olisi pitänyt jättää jonnekin kadun varteen. Oli siis siirrettävä varaus hieman toisaalle, ei niin ihanaan huoneistoon, jossa vartioitu parkkipaikka pitäisi huolen matkaseuralaisestamme Fordista. Sitten vain seikkailemaan ja ratikalla kohti vanhaa kaupunkia.
Nousu ratikkalinjalta tähän ja olin jo myyty. Varsova on ihana!
Lähikuvan viulistista nappasi esikoinen.
Toisen maailmansodan seurauksena Puola sai kannettavakseen osansa keskitysleirien kamaluudesta ja Varsova koki täydellisen tuhon. Puola kärsikin toisessa maailmansodassa ehkä enemmän kuin muut valtiot. Sodan lopussa maan väestöstä viidennes oli kuollut ja saman verran vammautunut. Pääkaupunkia oli vuonna 1944 kohdannut täydellinen tuho. Varsova oli raunioina. Kun nyt katsoin ympärilläni olevaa kaunista kaupunkia, ei sen hienous lainkaan vähentynyt siitä tiedosta, että 1945 sodasta selvinneet puolalaiset päättivät rakentaa kaupungin uudelleen. Päinvastoin, nostan olematonta hattuani.
Varsovassa olisi epäilemättä ollut lukuisia vierailemisen arvoisia museoita. Olisin halunnut nähdä missä Varsovan getto sijaitsi. Esikoisen sormet syyhysivät kaupungin ostosmahdollisuuksien äärelle. Näillä ohikulkumatkoilla ei kuitenkaan ole mahdollista kuin tyytyä pintaraapaisuun. Aavistukseen siitä millainen maa tai kaupunki on kyseessä. Näin ollen tyydymme siis tälläkin kertaa ruokailuun, ilman haisteluun ja tunnelmointiin. Varsova sopiikin tällaiseen haahuiluun aivan loistavasti.
Varsovan erityisyys näytti olevan jäätelöt. Niitä oli tarjolla erilaisina versioina siellä ja täällä. Olihan se meidänkin testattava näitä pehmiksiä suklaakuorrutteella. Huomatkaa ensimmäisen kuva, jossa kuopus odottaa omaansa kieli pitkällä:D.
Jäätelöiden jälkeen laskeuduimme alas raitiovaunulinjalle ja hyppäsimme ratikkaan. Olisi voinut kuvitella, että kun samasta kohdasta, mutta toiselta puolen tietä nousee ratikkaan, pääsisi sinne mistä tulimme? Ei päädytty kuitenkaan. Saatiin sen sijaan ylimääräinen Varsova kierros. Kakkosen maha oli kipeä, esikoinen olisi vielä halunnut kävellä. Lopulta minä ja kolme nuorinta huristeltiin huoneistolle taksilla ja esikoinen isänsä kanssa seikkaili perille Varsovan pimenneessä illassa.
Aamulla tehtiin vielä tehoisku huoneiston lähellä olevaan ostoskeskukseen. Esikoinen kerkesi edes vähän kaupoille sillä aikaa, kun me muut metsästettiin yläkerroksen ravintoloista aamupalaa. Isäntä istui autossa odottelemassa ja aamupala nautittiin sitten lopulta autossa ajaessamme kohti uusia kohteita.