Lissabonin ihanin, kaunein ja haikein on Alfama. Kukkulan päällä olevan Castelo de Sao Jorge- linnoituksen ja Tejo-joen väliin jäävä kaupunginosa on kallellaan olevien talojen, ikkunasta roikkuvan pyykin, kauniiden kaakeleiden ja arkisen elämän suloinen sekamelska, johon tekee mieli pujahtaa sekaan. Ja joka on oiva kohde hääpäivän viettoon.
Linja-autoilimme aamulla kukkulan päälle ja siirryimme sitten apostolin kyydillä linnoitukselle. Siellä sai tehdä yhtä mielipuuhaani, eli kattoa kattoja. Linnoituksen keskellä olevasta kahvilasta löytyi hellepäivän lounas yhdistellen kaikkea sitä mitä teki mieli. Se olikin mielenkiintoinen kokoelma suolaista ja makeaa. Lisäeksotiikkaa lounaallemme antoi yläpuolellamme puussa istuvat riikinkukot.
Linnoitukselta kävelimme sinivalkoiseen Pyhän Vincentin kirkkoon ja luostariin. Usein siirtymiset ovat se kaikkein merkittävin asia, niin tämäkin. Pysähtyä seinän viereen odottamaan ohikolistelevaa raitiovaunua, ihailla pyykkiä ripustavaa mummoa tai kekseliästä kahvilan kylttiä ja tutkia niitä kaikissa väreissä ja kuvioissa pröystäileviä kaakeleita talojen seinissä. Vaikka melkein nenä kiinni seinässä.
Lopulta olimme perillä luostarilla. Siellä aika kului ihastellessa kaikkea sinivalkeaa, kiivetessä kirkon katolle, pysähtyessä kuninkaiden haudoilla ja kahvitellessa luostarin viihtyisässä kahvilassa. Kahvia hörppiessä opimme, että asiakaspalvelukin voi olla onnen täyttymys, sillä sellaisella antaumuksella palveli meitä asiakkaitaan kahvilan täti.
Luostarin takaa löytyi hauskaksi vastapainoksi joka tiistainen ja lauantainen "varkaiden tori" eli paikallinen kirpputori. Myyjää ja myytävää olikin sitten laidasta laitaan. Eräiden pöytien tarjonnasta päätellen pääasia ei ollut se, että sai myydyksi, vaan se, että oli paikalla.
Varkaiden torin jälkeen oli aika lähteä kapuamaan alaspäin ja siirtyä hääpäivän viettomme toiseen osaan.