Päädyimme pizzalle Pisaan. Sivukadulla lähellä tornia söimme hyvällä ruokahalulla ja keräsimme voimia tornin tarkkailuun. Tässä vaiheessa minuun iski "se toinen perusvaivani" ja lääkkeitä ei löytynyt mistään. Tilanne eteni nopeasti, niin kuin se aina etenee, joten lähdin kuopuksen kanssa kiireellä etsimään apteekkia. Turkissahan lääkkeitä voi käydä vain apteekista hakemassa, antibioottejakin. Suomessa mikään reseptilääke ei heru ilman sitä reseptiä. "Kuinkahan mahtoi olla Italian apteekkien laita", mietin apteekille kävellessäni. Onneksi elekielellä selvittiin ja apteekkari heltyi. Tai sitten Italiassakin oli turkkilaiset apteekkikäytänteet. Sain lääkekuurin alkuun ja huokaisin. Apu oli tulossa.
Sitten se torni. Kuinka monta kuvaa olimmekaan nähneet siitä? Mikään niistä ei kertonut sitä, kuinka hassu torni oikeasti oli siinä vinossa nakottaessaan. Ylimmäinen kuva ei ole kummoinen, mutta laitan sen siksi, että se parhaiten näyttää tornin kaltevuuden viereiseen katetraaliin nähden. Alimmainen kuva taas kertoo jotakin aikuisten ja lasten maailmojen erosta. Olimme raahanneet lapsemme Pisaan. Ajattelimme, että jos eivät muuten nähtävyyksistä piittaakaan, niin tällainen kalteva torni heistä nyt olisi ainakin mielenkiintoinen. Todellisuudessa lapset tuskin vilkaisivatkaan tornia, eivät halunneet kiivetä sinne, eivätkä ainakaan halunneet käydä viereisessä katedraalissa. Sen sijaan he riemastuivat tornin edustalla olevasta nurmikosta. Peuhasivat siinä sydämensä halusta, kunnes käskimme joukkueen palata autolle.
Lopulta mies päätyi yksin Pisan katedraaliin. Minä kuljetin porukat autolle odottamaan. Matkalle ostettiin herkkuja kaupasta. Tuskin olimme päässeet liikkeelle, kun takapenkki jo nukkui tikkarit suussa Pisan nurmikosta kylliksi saaneena.
Tiesitkö tämän: Vuonna 1160 Pisassa herättiin kaipaamaan kellotornia katedraalille. Toimeen ryhdyttiin vuonna 1173, mutta huonosti tehtyjen perustusten vuoksi torni alkoi vajota kohti kaakkoa jo kolmannen kerroksen kohdalla. Rakennus keskeytyi melkein vuosisadaksi. Seuraavat kerrokset rakennettiin 1272-78, jonka jälkeen pidettiin taas taukoa. Vuonna 1370 torni lopulta valmistui. Pitkät tauot antoivat maaperälle aikaa asettua painon alla, minkä vuoksi torni ei heti romahtanut. Se jatkoi kuitenkin hidasta kallistumistaan ja vuonna 1990 torni oli pakko sulkea yleisöltä kaatumisvaaran vuoksi. Tornia suoristettiin kymmenen vuoden aikana 0.44 metriä ja perustuksia vahvistettiin. 15. 12. 2001 torni taas avattiin yleisölle. Kerralla torniin pääsee 40 henkilöä. Jonotusaikoja välttääksesi voit varata paikkasi etukäteen turisti-infosta.
