706. tarina (Maalari maalasi ja Raju nainen hioi)

Olemme muuttaneet. Minä ja mies. Ensin muutimme kuopuksen huoneeseen ja nyt kaksi yötä olemme nukkuneet täällä meidän huoneessa. Hyvin nukuttaa ne muutamat tunnit mitkä maltetaan viettää poissa remontin keskeltä. Niskaan hönkäilee Helsingin satamassa seisova kontti, joka saapuu Taloon ensi viikon alkupuolella.  On huomattavasti helpompi maalata, hioa, tapetoida jne. talossa, jossa ei ole huonekaluja.

Olemme siis olleet suomalaisia viikon ja päivän. On suorastaan hämmästyttävää, että kuinka paljon siinäkin ehtii. Talossa toimii netti, lapsilla on puhelinnumerot, auto on katsastettu ja rouva terveystarkastettu. Talossa on maalari mieheni maalannut kaikki sisäkatot yhtä pientä eteistä lukuunottamatta ja valkeus tuli sen myötä Taloon. Minä olen raju nainen ja hioin lainavempeleellä yläkerrasta pari huonetta ja aulan. Raju siksi, että vuokraamon ukot nauroivat kauluksiinsa, kun kävin koneen hakemassa ja kyselin sen käyttöohjeita: "Siis SINÄKÖ tällä meinaat hioa? Tämä on kuule aika raju vehje." 

Keittiö ennen valkaisua.

Ja valkaisun jälkeen.

Olohuone ennen ja jälkeen.

Seinät on puoliksi maalattu ja sängyn vieressä muistuttaa vaikeinta rastia tapettikirja poikineen. Mistä tykkää, mihin on varaa ja ehtiikö odottaa tilaustapetteja? Tänään on aika astua tapettikauppojen ihmeelliseen maailmaan.

Yläkerrassa oli kahdessa huoneessa vanhat lautalattiat, jotka olivat kovin kuluneet ja ne on nyt hiottu ja maalattu. Esikoisen seinien maalaus on parasta-aikaa menossa, sillä entisen asukkaan väriterapia ei purrut uuteen asukkaaseen. Sitä ennen oli irrotettava melkoinen määrä sinitarraa ja meidän lapset sai siinä samassa ikuisen sinitarrankäyttökiellon, oli meinaan sen verran ikävää puuhaa. Tänään saapui Lappeenrannan seudulta yksi ihana apulainen, joka irroittelee parasta-aikaa olkkarin tapetteja. Minun pitäisi olla maalaamassa toista kierrosta….

Tämä on kyllä lavastettu tilanne, sillä johto oli jo irrotettu, mutta ihan hymyssä suin meni hionta rajulla naisella todellisuudessakin:).

Piha oli muuttunut viidakoksi tai kukkakedoksi. Sitä on ihanat apulaiset pistäneet siistiksi viimeisen viikon aikana. Helmi on saanut suuret kasat heinää, jossa makoilla ja josta voi haukata makoillessa hiukopalaa. Jokaisessa välissä lämmitetään saunaa ja juostaan pihan poikki uimaan. Eilen illalla jäjestyi pihaterassilla mummolan väen avustuksella lettukestit saunomisen oheen. 

Lapset asuvat vielä mummolassa, mutta reitti kodin ja mummolan välillä hoituu jo pyörällä. "Hei vaan äiti, huomenna nähdään."

No, kuopus nyt ei sentään vielä yksin pyöräile, mutta taito oli kuitenkin tallella ja nyt oli Prismasta kuulema ostettu uusi pyöräkin. Kiitos vielä mummolaan!

Varauksellisista suomalaisista ei ole näkynyt jälkeäkään. Meidän naapurit on erittäin mukavia ihmisiä. Naapurin setä on asunut täällä koko ikänsä ja hänellä on tarinoita enemmän kuin tuhat ja yksi. Meillä on hänessä silminnäkijätodistus talomme alusta tähän päivään asti. En malta odottaa, että koti on valmis ja saamme hänet kahville. Toisella puolella asuu uskomattomat remppaajat, joilta löytyy tietoa joka asiaan. Eilen saunapuita pilkkoessa saapuivat pölli kainalossa pihalle ja johan helpottui puuhommat kummasti. Lettukestien keskelle saapui aidan taakse ohikulkija, joka iloitsi pihalle tulleesta elämästä. "Minun ystäväni asui tuolla yläkulmassa, siellä on vierailtu moneen kertaan. Onpa mukavaa, että täällä on taas elämään." Letut kelpasi kulkijallekin ja taas karttui tieto kotimme historiasta.

Että tällaista. Mutta nyt hommiin!