Aamukahveilla pohdittiin elämän suuria kysymyksiä. "Mihin rantaan tänään mentäisiin?"
Tuntui, että Hangossa paistoi aina aurinko ja elämä oli pelkkää huoletonta kesäpäivää. Me pakkasimme eväskassejamme. Ostin rannalle lehden ja pakkasin lisälukemiseksi kirjan. Mukaan sujahti myös pyyhkeitä, uimapukuja, aurinkorasvaa ja peitto. Polkaisimme sillä kertaa Karusellirannalle.
Minä istuin nenä kiinni kirjassa. Nostin välillä katseeni kohti karusellia. Siellä pyöri iloista porukkaa. Kurotin kättäni kahvitermaria kohti ja jatkoin Hanko- dekkarini parissa. Välillä jäin seuraamaan viereisen viltin porukkaa. Jonnekin aivojeni pohjaan tallentui naapureiden puheiden läpi nimi; Kastehelmi. Se sai lisäsisältöä tulevina päivinä. Ostamassani lehdessä oli kuukauden blogiksi nostettu Kirjatoukka ja Herra Kamera- niminen blogi. Talolle päästyäni kävin sen lukaisemassa. Seuraavana päivänä lukaisin uudelleen ja Kirjatoukka esitteli pienen ystävänsä Kastehelmen tekemän kuvan hänestä. Ymmärsin istuneeni Kirjatoukan vieressä Hangon Karusellirannassa. Niin pieni on blogimaailma. Todellista tapaamista ei vielä ole järjestynyt, mutta siitä asti minä olen ollut virtuaalisesti kiinni Hangon Annassa. Sekä Annan ihanassa kaupungissa.
Iltauinnille polkaistiin toiseen rantaan. Seuraavana aamuna kolmanteen. Rantoja riitti ja monesti saimme koko rannan omaan käyttöömme. Odotin, että lapsille kasvaa evät tai pyrstöt, niin tiheästi he sukelsivat Hangon vesiin. Minua ei uimaan saanut, sillä otin iloni irti lämpimistä kallioista ja pehmeistä hiekoista peppuni alla. Hanko- dekkari toisensa jälkeen tuli luettua ja paikkojen nimet syöpyivät näinkin mieleeni. Kappelisatamantietä ajoimme edes takaisin, edes takaisin.
Suomessa on parasta: Puhtaat vedet ja siistit rannat. Jäätelövalikoimat. Kesä ja kaksi palloa rommirusinaa. Uimakoulun mukana saatu uimataito. Hangon herkkuna ihanat uimakopit. Karuselli rannassa oli ihan paras. Miksi sellaista ei ole muualla? Kesäpäivät. Suomen kesä on kaunis, haikean suloinen ja niin vehreä.
