Täällä ei sattuneista syistä voi lähteä Tapaninpäivänä sukuloimaan. Pitää siis ajella jonnekin muualle. Tänä vuonna lähdimme elokuviin. Kakkonen oli ostanut sisaruksilleen joululahjaksi elokuvaliput. Isi lähti isompien elokuvaseuraksi katsomaan Hobbit 2:sta. Koska pienimmälle ei mennyt mitään sopivan oloista elokuvaa, lähdimme tutustumaan ostarin viereen avattuun Hello Kitty- taloon.
Talossa ei ollut muita kuin me, joka haittasi suunnattomasti kuvaamista. Yli-innokas myyjä seurasi meitä joka ikisessä kerroksessa, kun hai laivaa. Se on ehkä ärsyttävintä mitä tiedän. Kun kysyin lupaa ottaa kuvia, sanoivat, että "Ei noin isolla kameralla, kännykällä voitte kuvata." No, minulla ei ole kännykkää, jolla voisi kuvata, enkä ymmärtänyt kiellon ideaa muuten. Miksi ei saa ottaa kuvia kameralla, jos niitä saa ottaa kännykällä?
Vessa - vain tytöille.
Alakerrassa olisi ollut Hello Kitty huone, jossa Hello Kitty sänky, kaappi, pöytä, tuoli jne. Sekä Hello Kitty kauppa lemmikkieläimille. Hello Kitty talutushihna, ruokakuppi jne. Hinnat olivat päätä huimaavat ja muutenkin joulukuun ostelukiintiö täynnä, joten kaikki sai jäädä kauppaan. Onneksi tässä perheessä ei ole kukaan ihan hurahtanut kyseiseen hahmoon muutenkaan, muuten tämä talo olisi epilemättä ollut melkoinen tarpeiden luoja.
Lopun elokuva-ajan luuhasimme kahvilassa, eläinkaupassa lepertelemässä lasihäkeissä oleville koirille, pupuille ja marsuille, sekä viimeiset puoli tuntia elokuvateatterin aulassa. Näitä elokuvateattereitahan täällä piisaa. Vajaan kymmenen kilometrin säteellä meitä on ainakin kuusi isoa elokuvateatteria ja todennäköisesti paljon enemmänkin. Näitä kuutta teatteria olemme käyneet itse testaamassa. Turkkilaiseen elokuvateatteriin pitää varautua korvatulpin, sillä äänet ovat niin lujalla, että ne sattuu korviin. Tajusin siellä oven takana odotellessamme, että kaikki elokuvat ovat täällä nykyään 3D-leffoja, mutta minä en ole ikinä nähnyt sellaista. Pitäisi kai joskus mennä elokuviin?
Joulu on siis juhlittu. Olo on jokseenkin tönkkösuolattu ja läpikotaisin turvonnut. Tekisi mieli jo siirtyä tammikuun ensimmäiseen ja tehdä sitä ennen kasa uudenvuoden lupauksia liittyen syömiseen, liikkumiseen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Menikös siellä suklaaöveriksi vai pysykö mopo paremmin käsissä?
