"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 4. toukokuuta 2012

212. tarina (Suomen kaunein mökki)

Viime kesänä valittiin jossakin iltapäivälehdessä Suomen kauneinta mökkiä. Jokaiselle mökin omistajalle oma mökki on kai kaunein? Tai ainakin paras tai rakkain? Mieheni tätikin oli sitä mieltä, että hänellä on paras mökki ja ilmoitti mökkinsä kilpailuun. Vaikka voittoa ei tullut, me vakuutuimme taas kerran, että tässä oli pala taivasta ulottuvillamme.





Varsinaisessa mökissä oli neljä nukkumapaikkaa, mutta meitä mökkeili kevyesti useamman päivän ajan 17 henkeä Jänisjoen varrella. Neljä mökissä, neljä patiolla, seitsemän teltassa ja kaksi saunatuvassa. Vielä olisi ollut yllätysvieraille paikkoja tarjolla laavussa ja kodassa. Ruokahuolto sujui nuotiolla, kun sääkin suosi, eikä kastellut keittiötä.





Jokapäiväisiin mökkipuuhiin kuului savusaunan lämmitys. Turkin vuosina olen vieroittautunut saunasta siinä määrin, että en kaipaa sitä täällä. Suomessa ollessa saunon, mutta en jaksa kuumia löylyjä. Tämä savusauna on kuitenkin joka kerta elämys. Pujahtaa hämärään savuntuoksuiseen huoneeseen. Istua lauteilla muun saunaväen kanssa välillä kun sillit suolassa. Pulahtaa joen vilvoittavaan veteen löylyjen välissä. Puhtauden lisäksi saa bonuksena koko illaksi seuraavan savun tuoksun.







Illan hämärässä odottelin kalamiehiä takaisin reissultaan. Osa mökkiläisistä oli jo unten mailla. Istuin laiturin nokassa ja katselin ohitseni lipuvaa jokea. Muutama itikka yritti häiritä hiljaista hetkeäni, muuten ei kuulunut mitään. Sitten kuului PLUMPS, plumps, plumps, plumps, plumps. Joen vastarannalla majavaperhe lähti iltauinnilleen tarjoten luontoelämyksen vailla vertaa. Sen jälkeen kuului airojen ääni. Veneen kokka kolahti laituriin.





Kiitos mökkihetkistä, M-täti!

Suomessa on parasta: Mökkiläisyys. Kun saa unohtaa tukan laiton, meikkauksen ja vaatteet. Kolme päivää samassa mekossa ja saappaat jalassa, eikä se haittaa ketään. Ruokaa nuotiolta. Ei sen nyt niin väliä, jos lapsen housut on nokiset, sillä naama loistaa. On opittu sytyttämään nuotio. Ei televisiota, ei tietokoneita, eikä muuta. Muistetaan taas olemisen jalo taito. Soudetaan, kalastetaan, juostaan pitkin metsiä. Suuhun sujahtaa metsämansikka. Huomataan, että maailma on hiljainen paikka, ellei joku huuda riemusta.

18 kommenttia :

Jael kirjoitti...

OIh miten kaunista!! Mökkeily on kyllä yksi ihanimmista jutuista mitä on,vähäksi aikaa ainakin;D

M. Metrossa kirjoitti...

Niin perisuomalaisia kuvia! Minulle tuli vahvasti mieleen, miltä kuvissa tuoksuu! Varsinkin siinä, missä saunan ovi on raollaan. Aika hassua, että kuva voi palauttaa tuoksun mieleen ja toisin päin, joskus jokin tuoksu tuo vahvasti jonkin muiston mieleen :)

Sateenkaari kirjoitti...

İhastuttavat kuvat Suomen kauniista luonnosta.
Mökkirannan hiljaisuus on terapiaa parhaimmillaan.

Anonyymi kirjoitti...

Upeissa kuvissa tuntee myös sen tuoksun, totta on!
Ja tuohon tottumiseen täytyy sanoa, että ihminen on melkoisen taipuisa tottumaan kaikenlaiseen, itse tykkäsin kun oli sauna asunnossa monta vuotta, sitten edellisessä meni kolme vuotta ilman -enkä kaivannut yhtään.
Nykyisessä on taas oma sauna ja se ON nautinto! Samalla lailla oli järvenrantamökki...nyt siirtolapuutarhamökkiläisenä en edes kaipaa vettä!

Eiks ole ihmisluonto ihmellinen ☺
Muutama viikko, ja alkaa viiden viikon kesälona -ja se kuudes viikko on sitten talvella...Wau!

A kirjoitti...

Miten ihana hiljainen idylli keskellä suurta luontoa;))

Jänisjoki virtaa hiljalleen kohti Venäjää; voisi kuvitella karjankellojen kilahtavan jossain lähiseudulla---. On hiljaista kuin kirkossa, linnutkin ovat jo vaienneet.

Paljon onnellisia hetkiä sinulle ja perheellesi luonnon parissa, Mine.<333

anumorchy kirjoitti...

Tuota Suomen kesan hiljaisuutta, pehmeaa valoa ja raikasta ilmaa kylla usein kaipaa. Onneksi on mahdollisuus nauttia siita pari viikkoa joka vuosi.

pikkujutut kirjoitti...

Minun piti vallan googlettaa Jänisjoki kun en tiennyt moisesta mitään vaikka tuolta päin olen syntyisin...nyt tiedän missä on :).

Meillä mökkejä on kaksin kappalein, toinen merellä, toinen ison järven rannalla. Omat hyvät puolet molemmissa ja mökkiydytään kesälomien ajaksi melkeinpä täysin. Se hiljaisuus ja rauha- sitten taas jaksaa.

Saga kirjoitti...

"Huomataan, että maailma on hiljainen paikka, ellei joku huuda riemusta". Hienosti ilmaistu asia!

Mine kirjoitti...

Yaelian: Kyllä vain, noin 2-7 päivää mökillä. Akut latautuvat kohisten. Sen jälkeen kaipaan päästä hetkeksi jonnekin, jossa on kunnon suihku peseytymistä varten, kauppa tai joku muu paikka, jossa on ihmisiä ja normaalia elämää. Oma sänky.

M. Metrossa: Ihan totta. Jotkut asiat yhdistyvät vahvasti toisiinsa. Tuoksut ovat yllättävän tärkeitä. En tiedä osaanko mielessäni herättää muiston siitä miltä joku tuoksuu, mutta tunnistan sen välittömästi, kun se tulee vastaan. Savusaunan tuoksu, terva ja meri, sekä sahattu puu. Siinä esim. tuoksuja, joista pidän.

Sateenkaari: Aivan totta. Onni siis omistaa ystäviä, jotka kutsuvat mökeilleen meitä mökittömiä.

Pepi: Ihan totta. Kun muutan Suomeen, haluan tietysti kodin, jossa on sauna. Suomeen sauna kuuluu. Vaikka asuimme mekin äidin kanssa aikanamme Suomessa ilman omaa saunaa. Ei se silloin harmittanut.

Meillä kesälomaan kuusi viikkoa. Tosin kahden viikon lomaan. Saamme kyllä lomailla reilun viikon lisää sitten elokuussa. Jee sillekin:).

Aili: Sinulle nämä maisemat onkin ihan lähellä. Onneksi siellä vielä näkee lehmiä laitumella:).

Anu: Katselkaa sitten minunkin puolestani. Me emme ole tänä kesänä menossa, sillä aioimme viettää joulua Suomessa tänä vuonna. Siihen meneekin se loppuloma....

Pikkujutut: On hyvä, kun on paikka mihin mennä. Joku oma. Meillä ei ole Suomessa mitään "omaa". Onneksi on mummola, joka avaa ovensa meille ulkosuomalaisille. Ja näitä mökkejä, joihin saa tulla, vaikka ne eivät itselle kuulukaan. Lapsille mummola ja tämä mökki Jänisjoen varrella on Suomi itse. Ja meille aikuisille myös. Miehelle nämä ovat paikkoja lapsuudesta tähän päivään. Ja minullekin aika pitkältä, olemmehan olleet yhdessä jo pian 22 vuotta.

Saga: Ja hieman kaunisteltu. Olisihan siinä voinut lukea, etä maailma on hiljainen paikka, ellei joku kiukuttele/riitele kovaäänisesti:). Olen kaunosielu, se on bloggaajan oikeuteni:D.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä ei ole mökkiä, mutta toinen mummola on Kaakkois-Suomessa niemen nokassa järven rannalla ja Varkaudenkin mummolasta on tosi lyhyt matka veden äärelle. En varsinaisesti ole mikään mökki-ihminen, enkä edes pidä itikoista tai muista iljetyksistä, mutta mökkikutsuja otamme silti mielellään vastaan. Simpele-järven rannalla on Keskimmäisen kummien mökki; se on ehkä ihanin paikka ikinä ja seura siellä on aina hyvää ! Teidänkin mökkipäivät vaikuttivat vähintääkin kivoilta, vaikka itikat laiturin nokassa alkoivat ikävästi inistä korvissani...Hyvää viikonloppua ! t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Suomen kesän pilaa kyllä hyttyset, liian usein. Vosikohan ne tappaa sukupuuttoon? Minäkään en niitä kaipaa. Tosin nykyään on ilmeisesti todella tehokkaita hyttyskarkottajia olemassa. Kaikki kunnia heille, jotka ne keksivät. Ostan varmasti sellaisen, kunhan joskus minulla on Suomessa paikka, jossa sitä tarvitsen.

kyllikki kirjoitti...

Hei Anne! Kiva juttu kuvineen,tuli oikein mieleen se siunattu lomanen viime kesänä! Olin pessimistinä järjestellyt pieneen tupaseeni ruokailupaikkoja kaikille sateen varalta. Siinä sitten pöydät ja tuolit porukalla kannettiin ulos aurinkoon eikä sateen pisaraakaan tullut koko aikana.Näin se menee, turha etukäteen huolta kantaa. Tervetuloa vaan taas kun sattuu sopimaan, pienemmällä tai suuremmalla porukalla! Terv M-täti
Ps Oli taas viime sunnuntain Iltasanomat julkaissut kuvan m.m.omasta mökistäni, liittyen siihen kaunein-mökki-kisaan.

Elegia kirjoitti...

Ihana mökki - oma mökki on kullekin varmasti se paras ja kaunein mökki!

Nuo kuvat nostattavat suomikaipuun - kaipaan Helsinkiä ja kaipaan Suomen luontoa, meidän mökkiä.

Meillä on myös savusauna. Olen saunahullu ja voisin saunoa vaikka joka päivä. Täällä kaipaan saunaa etenkin talvisin, kun tämä kämppä ns. vuotaa kuin seula :D

Savusaunan ainoa miinus on tosiaan se, että hiukset löyhkäävät savulta monta päivää saunomisen jälkeen - etenkin, jos kastuvat. Mutta se hinta on maksettava siitä ihanasta löylyttelystä :D

Mine kirjoitti...

M-täti: Otitko tänäkin vuonna osaa, vai oliko se niitä viimevuotisia kuvia vielä? Joo, kyllä me tullaan, aina kun satutaan kesäksi Suomeen:). Tiedäthän sinä sen.

Elegia: Minäkin kaipaan saunaa juuri talven kylmimpinä päivinä, kun raahustan kotiin tuiskussa ja kylmä menee luihin ja ytimiin. Etenkin jos on tukanpesupäivä. Vihaan käydä suihkussa talvisin. Koti saadaan onneksi lämpimäksi, mutta silti suihkun jäljeltä paleltaa pitkään.

kyllikki kirjoitti...

Ei vaan ne vain pyysivät lupaa entisten mökkikuvien julkaisuun vapun lehdessään, oli 50 kauneinta v2010-11 kilpailuista. Ei siis huono saavutus, eihän!;)

Mine kirjoitti...

No ei ollenkaan huono. Voit pitää itseäsi jo melkein voittajana:).

Kirjailijatar kirjoitti...

Jos en nyt olisi Suomessa, tulisi ikävä Suomeen :) Minusta savusauna on kaikista parhain sauna, yksi sellainen oli lapsuuden tärkein sauna ja ehkä siksi ajattelen niin.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Savusauna nostaa arjen yläpuolelle. Minusta se on superluksus-tuote!