Aamulla me jätimme Belgradin ja toivoimme olevamme hyvissä ajoissa Peshterassa. Ensin jumahdimme rajalle. Jonot etenivät hitaasti ja lämpötilat näyttivät hieman vajaata 50 astetta. Oli käsittämättömän kuuma. Säätäessäni ilmastointia viileämmäksi, muistin lapsuuden kuumia kesälomareissuja. Hikoilimme autossa ja kysyimme tuhannesti: "Milloin me oikein olemme perillä." Ja silloin lämpötilat pysyivät sentään jatkuvasti alle 30 asteessa. Meidänkin takapenkki esittää tiheästi tiedusteluja perille tulosta, mutta nykytekniikka tekee matkasta helpomman. Ilmastoitu auto, matkatelevisio ja navigaattori. Vastaajalla on esittää yksityiskohtaista tietoa, kuten: "Olemme perillä neljän tunnin ja kahdenkymmenenkolmen minuutin päästä."
Puolivälissä matkaa oli Belogradchik. Tie kiemurteli pitkin kaunista maaseutua, ohi pikkuisten kylien ja metsien. Se oli kaunis katsella, mutta hidas ajaa. Tuntui, kuin kellon viisarit olisivat tikittäneet eteenpäin ylimääräisellä nopeudella. Ajan juoksusta huolimatta, päätimme pysähtyä katsomaan linnoituksen ja käydä samalla syömässä.
Belogradchikin linnoitus rakennettiin jo noin 100 eKr roomalaisten toimesta. Vuosisatojen myötä sitä kohensi bysanttilaiset ja bulgarialaiset. Nykyisen ulkoasunsa se sai ottomaanien toimesta vuosina 1805-1837.
Näkymät olivat vertaansa vaille. Mietin kuinka kaunis paikka voikaan olla syksyllä, jolloin siellä ehkä jaksaisikin patikoida. Nyt me vain puuskutimme helteessä etsien varjoa. Tehden pikaisen kierroksen ennen pujahdusta läheiseen ravintolaan. Siellä taas muistimme kuinka ihanaa on bulgarialainen ruoka. Perunoita Fetajuustolla. Melkein yhtä hyvä helleruoka kun pizza:).
ps. Istanbulissa sataa ja ilmat ovat viilenneet. Kymmenen päivän kommuunimme lakkasi eilen, kun ystävät palasivat kotiin. Samaan aikaan Itävallan Jenni on saapunut kaupunkiin, mutta en saanutkaan häntä eilen enää kiinni sähköpostilla kahvitreffien tekemistä varten. JOS Jenni luet tämän ja teillä on aikaa, laita viestiä! Jos luet vasta jälkikäteen, niin toivottavasti teillä oli hyvät päivät Istanbulissa, vaikka säät nyt hieman (meidän iloksemme) viilenivätkin.
12 kommenttia :
Mahottoman komeat maisemat on, ei voi kieltää!
Ja tuo puinen "raystäspiru" - aika hieno!
On teillä reipasta jengiä....me ei siskon kanssa jaksettu 42 asteen helteessä raahautua Lincoln memorialin rappusia, ertä oltais päästy tsekkaamaan herra itse!! Jälkeenpäin on vähän kyllä harmittanut....
Olette aikamoista porukka, kun 50 asteen helteissä menette tällaiseen vanhaan linnoitukseen. Jo tuo lämpö on suorastaan tappava, ja te vielä jaksoitte kävellä ja valokuvata! Nuo portaat ovat hirmuisen jyrkät, joita en millään olisi päässyt ylös tai alas!
Mutta suurkiitokset tästä postauksesta, jossa silmä sai levätä ja nauttia kauniista ja ränsistyneestä linnoituksesta!<3
Huh,jopas on jylhiä maisemia! Upeita. Ja ihania ovat nuo haikarat <3 Haikarat ja kurjet ovat lintulemppareitani.
Tuo kivinen kirkko/kappeli oli myös kaunis, ja mitkä ikonit oven ympärillä.
Voi että kun oli kuuma,tuskin olisin kestänyt...'
Upeat paikat,nuo kalliot ihan mielettömät ja tuo pikku kirkko,kaunis!
Pepi ja Aili: Kaikkein kuumin oli onneksi siinä rajalla. laakson pohjassa. Linnoitus oli sen verran korkealla, että lämpötilat laskivat ehkä kymmenellä asteella. Oli sekin ihan riittävästi:). Oltiin siis aika ripeitä.
Hietzu: Minäkin tykkään haikaroista. Niitä on sekä ylhäällä Bulgariassa, että alhaalla Etelä-Turkissa. Suurkaupungin kiertävät kaukaa, eivät taida viihtyä tässä menossa ja meiningissä.
Yaelian: Pikku kirkko oli sievä, mutta oikeasti aikamoinen kulissi. Maalaukset oli painettu vanerille tms.
Mitä ? +50'c ? Oliko lämpämittari rikki ? Miten ihmeessä selvisitte hengissä ? Minä täällä hikoilen pelkästä ajatuksesta... t:Tiina
Et kyllä usko ? Täällä oli tänä aamuna LUNTA maassa...Onneksi Mies ja naapurin Seppo laittoivat pyöräni talvikuntoon. Se tarkoitti nastarenkaita ja jarrujen + vaihteiden öljyämistä.
Meillä ei ole autossa matkatelevisiota, mutta me emme olekkaan noin pitkiä matkoja juuri ajelleet. Joskus olisi varmaan joku riita tai tappelu jäänyt väliin, jos olisi ollut...
Nykyisin lähinnä "väännetään kättä" siitä, kenen mielimusaa soitetaan... t: Tiina
Ps.Nuo haikarakuvat on huiput ! En ole ikinä "livenä" nähnyt.
Pitaisikohan piipahtaa seuraavaksi Bulgariassa? Sinne paasee taalta halvalla pakettimatkalle. Kasinot ja biletys ei kiinnosta mutta kylla siita auton vuokraamalla varmaan mukava reissu tulisi.
Tiina: Me istuimme onneksi ilmastoidussa autossa sen kuumimman pätkän:). Uskottavahan se on. Ystäväperhe palasi myös Istanbulin helteistä kovin viileisiin keleihin. Laittoivat viestiä. Tosin täälläkin viileni. Noin 20 astetta ja sateista. Ah, onnea.
Anu: KANNATAN. Minulla on sitten lista pakko nähdä paikoista:). Rilan luostari keikkuu ehdottomana ykkösenä. Minä pääsen taas Bulgariaan tammikuulla opettamaan korujen tekoa. Krooninen on aina ikävä sinne.
Ehdottomasti syksyllä! 50 astetta...
Upeat maisemat!
Ilmastoitu auto on pop, ja se telkkari ja navigaattori.Tosin täällä yleensä ajelemme tyhjän päällä :).
Meilläkin hieman viileni, mutta vain hieman.Illat ja aamut jo kohtuullisia, päivät ja yöt vielä kuumia..
Leena: Syksyllä saattaisi myös olla ruska? Ja todella, voimia ihailemiseen.
Pikkujutut: Ei kai sitä nykyihminen edes harkitse ilmastoimatonta autoa näissä lämpötiloissa, ellei ole pakko. Ja kuitenkin, turkkilaiset taksikuskit ei osaa käyttää sitä ollenkaan. Kulkevat mieluummin ikkuna auki...
Lähetä kommentti