Hieman ennen Antalyaa tiemme erosivat matkaseuramme kanssa. Ystävät lähtivät rannikkoa pitkin länteen, me matkasimme itään. Erkanemispaikassa sattui olemaan kyltti Kurşunlun vesiputouksille, jossa emme olleet vielä käyneet.
Helteellä oppii arvostamaan lehtipuiden alla kulkevia varjoisia polkuja. Vettä muodossa tai toisessa, sillä se virkistää. Kurşunlu oli ihana vehreä keidas, jossa oli tarjolla molempia. Kävelyreitti oli juuri sopiva pienimmänkin kävellä. Etenkin kun matkan varrella oli kaunista katsottavaa, kiivettävää ja lintuja ihailtavaksi.
Kauaa ei maltettu viipyä vesiputousten ääressä. Kahvitkin jäi juomatta, sillä halusimme ehtiä illaksi perille seuraavaan määränpäähän. Ohitimme siis tällä kertaa Antalyan ja etenimme rannikkoa pitkin kohti Matkaoppaiden luvattua kaupunkia Alanyaa. Emme sydämen halusta, vaan esikoisen synttäritoiveesta.
3 kommenttia :
Oi miten upeat vesiputoukset ja lammet!Ja vesikin näyttää niin kirkkaalta!
Kaunista siellä olikin. Maailman mukavimpia ääniä on muuten veden äänet. Laineina laituria vasten, solinana vesilähteeseen, sateen rummutuksena peltikattoon. Kiitos, kun kävit:).
Natti paikka tuokin. Kayty on.
Lähetä kommentti