"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 8. lokakuuta 2013

548. tarina (Tapahtuipa tiistaina)

Yö antoi omani takaisin. Aamulla ei tarvinnut herätä tyhjän vierestä. Kello hoputti meitä molempia uuteen päivään. Lapset koulutielle ja mies takaisin nukkumaan matkayön väsymystä. Puoli yhdeksältä keräilin korunyssäköitä oven pielestä ja suljin oven takanani. Ulkona minua odotti reipas opiskelijani, joka ikuisti korupäivän aloituksen. Korutarvikkeet pois paksista ja kohti toimistoa, jonne sain pariksi päiväksi käyttöoikeuden.



Koruopettajatar ja muut tekijät olivat saapumassa klo. 10, joten minulla oli tunti aikaa valmistautua. Korutarvikkeet levälleen. Kahvivesi porisemaan ja alakerran kaupasta maitoa ja kahvileipää hakemaan. Tossut riviin, sillä miehen toimisto on kylmä kuin kylmiö. Itse olin varustautunut villasukilla ja kaapista löytyi onneksi vielä tuttu villapaita. Se tuli tarpeeseen.




Turkki on tossumaa. Koteihin ei missään nimessä astuta sisälle kengät jalassa, vaan ne jätetään oven ulkopuolelle. Sisällä vieras saa tossut. Olen siis ostanut toimistollekin kasan tossuja. 



Kymmenestä puoli neljään me näpräämme. Pidämme toki välillä kahvi- ja lounas taukoja. Pöydän ääressä syntyy ristejä, perhosia, kukkasia ja luovia ideoita. Mietin, kuinka pienet helmet näkyvät  Peshteran mummojen silmiin? Estääkö käsien vapina helmeä löytämästä tietään siimaan? Itselle on ainakin mukavaa, kun saa oppia uutta.








Neljän aikaan olemme jättäneet korutyöt hautumaan ja käyn maksamassa päivän ruoat läheisessä Kebap-paikassa. Sen jälkeen on taas aika istua autoon ja suunnata kohti kauppaa. Istanbulin neljän ruuhka on onneksi vielä siedettävä ja kauppamatkaan menee vain noin puoli tuntia. Kauppakierrokseeni sen sijaan kuluu aina tunti. Tällä kertaa järjestystäni horjutetaan, sillä kaupassa on menossa remontti ja sotkevat mokomat hyllyjen paikkoja.



Puoli kuudelta tyhjennän kasseja keittiön kaappeihin. Perhe tekee lähtöä ulos ja illalla on kuulema telkkarihetki. Seuraamme sitten koko perheen voimin Junior MasterCheffiä. Tv-kaista kun mahdollistaa sen, että ohjelmia voi katsoa silloin, kun se itselle parhaiten sopii. 

Tyhjä koti, kuppi kahvia ja nyt kierros teillä muilla. Tällaista tapahtui Minen tiistaina.

16 kommenttia :

Riina kirjoitti...

Tossut on kiva tapa. Olen oppinut Ranskassa käyttämään villasukkien lisäksi vielä kevyitä tohveleita, lattiat ovat usein niin vetoisia. Meille tullessa riisutaan kengät minun pyynnöstäni, mutta yleensä ranskalaiset kyllä pitävät kengät jaloissa sisätiloissa.

Jael kirjoitti...

Täällä kivilattiat kylmeni ja heitin vanhat tossut pois kesällä joten ennenkuin saan uudet tossut pitää käyttää sukkia sillä lattia on jo kylmä!
Mutta muuten mukavan lämmintä täällä ja varmaankin palelet täällä vähemmän kuin Istanbulissa.
Ihania koruja;mulla on kauheasti kaikenlaisia korumatskua mutten oikein osaa tuollaisia tehdä joten olis kiva olla tuollaisessa mukana ja oppia.

Allu kirjoitti...

Kyllä täällä Saksassa vieraat ihmettelisi, jos joutuisivat laittamaan tossut jalkaan, täällä tullaan reippaasti sisään vähän likaisillakin kengillä. Pitääkin kurkata tuota Junior Masterchefiä, en sitä tunnekaan, kiitos vinkistä.

Paavalinkukka kirjoitti...

Jotkut (suomalaiset) tuttavamme pitävät meitä suomalaisia ihan sivistymättöminä, kun vieraat (ja omat) ottavat kengät jalastaan, kun tulevat sisään, ainakin meillä. Tiedän, että Japanissa kengät otetaan ehdottomasti ja nyt sain kuulla että Turkissakin. Japani ja Turkki ovat molemman ihan PIKKUISEN vanhempia sivistysmaita kuin Suomi. Heh heh!
Tietysti on vieraanvaraisempaa, että siellä annetaan vieraalle tossut. Meillä sitä tapaa ei ole, kai koska lattiat ovat lämpimiä.

Tämä viikon tapahtumat sarja on kiva.

Leena Lumi kirjoitti...

Me kuljemme kotona lämpötilan mukaan, mutta kun tuo lattialämmitys nytkin just kivasti eilen lisääntyi monia, monia neliöitä, olemme vaikka paljain jaloin, mutta rakastan villasukkia.

Jos on partyt kukaan ei meidän ystäväpiirissä pyydä riisumaan kenkiä, jotka ovat osa asustetta. Minullakin niin monet korkkarit, että ei tosikaan;) Lenkkarit, kumisaappaat etc. tietysti riisutaan eteiseen. Minulla on hyville ystäville aina puhtaita villasukkia jemmassa.

Matkatar kirjoitti...

Mukava päivä sinulla! Minäkin varmaan innostuisin korujen näpräämisestä...teitte muuten tosi kauniita niistä!

Nuo tossutkin ovat ihania. Tarvitsisin itse samanlaiset. Olen saanut mokkasiinit tytöiltä lahjaksi muutama vuosi sitten, mutta koiranmokomat ovat purreet sisuksen rikki.

Mine kirjoitti...

Riina: Minusta on kummallista, että joku HALUAA olla kengät jalassa sisällä. Miksi ihmeessä? Eikö kengät ole kovat ja ikävät. Etenkin jos voi pukea jalkaan villasukat ja/tai pehmeät tossut?

Jael: Istanbulkin lämpenee, on luvattu taas yli 20 astetta. Toimisto oli kylmä kuin mikä tänään, mutta ulkona oli monin verroin lämpimämpää. Minulla palelee helposti sormet ja varpaat, siksi villasukat on ihan parhaimmat aarteet.

Allu: Minusta se on kummallista, että halutaan kulkea likaisilla kengillä sisällä. Miksi? Muutenkin tätä siivousta riittää, saati sitten jos tuodaan ulkomaailma kengissä sisälle.

Paavalinkukka: Vai vielä sivistymätöntä. Eikö se nyt ole fiksua riisua likaiset kengät sisälle tultaessa? Tämä täkäläinen tossukulttuuri on minusta kiva. Oman kodin tossut tosin kaipaisi päivitystä. Luulenpa, että meillä tulee olemaan tossuja tarjolla myös sitten Suomessa.

Leena: Lattialämmitys onkin ihana. Täällä sitä ei ole ja usein tuntuu jaloissa kylmälle. Menen aina villasukissa nukkumaankin näin syssymmällä, mutta potkin sitten peiton alla pois...

Juhlakengät onkin hieman eri asia.

Matkatar: Joulupukille sitten toivomuksia menemään:). Meillä tossut alkaa olla ajanhampaan syömiä. Pitäisikin päivittää koko tossukori.

Korujen näprääminen on aika terapeuttistakin, etenkin näin silloin tällöin tehtynä.

Jenni kirjoitti...

Kivoja koruja. :-) Itsetehty on aina paras! Oliko tämä joku suomi porukan askartelupäivä?

Anne kirjoitti...

Niin, siitä tietää, että kerrostalossa asuu turkkilaisia, kun rappukäytävässä on tossu- ja kenkärivit. Kiltisti riisuivat naapurit kenkänsä, jos oli minullekin asiaa.Minulla ei näes ollut vierastossuja. Vanhojen saksalaisten mielestä oli kuulemma parempi pitää vierailulla ulkokengät jalassa kuin antaa jalkahien haista. (Voihan sitä pestä jalkojaan ja sukkiaan useammin!) Nämä nuoremmat saksalaiset ovat kenkien suhteen hiukan erilaisia kuin vanhat. Ovat jo lastentarhoissa oppineet, että ulkokengät riisutaan naulakkoon ja puetaan tossut jalkaan. Siinä on sievästi jokaiselle oma nimikkolokero kengille, joten opitaan saman tien pitämään tossut ojennuksessa. Joissakin alakouluissa opettaja vaihdattaa myös kengät. Olin oppinut tuon kenkien vaihdon jo koti-Suomessa sekä kotona että juhlissa, joten oli varsin luontevaa, että lapset vaihtoivat kengät kotonakin, ja ovat säilyttäneet sen tavan omissa perheissään.
Keski-Euroopassa on varottava myös tuomasta katupölyssä olevia tuberkkelibakteereita kenkien pohjissa kadulta kotiin. Tuberkuloosi oli melkein voitettu sairaus, mutta leviää taas.

Pere kirjoitti...

Täälläkään ei koskaan mennä kengissä sisälle, nehän riisutaan ravintolaankin mennessä! Mutta valitettavasti ravintolassa et saa tossuja tilalle (ja kesällä on inhottavaa tallustella ravintolassa paljain jaloin, jos jalassa on ollut vaikka ballerinat tai muut avojalkakengät). Kodeissa mennään sukkasilteen, mutta joskus myös tossuilla, jotka (valitettavasti) täällä ovat usein sellaiset muovisläpärit, siis rantasandaalit. En tykkää. Jokaisen vessan oven pielessä on aina tällaiset, jotta sukat eivät kastu (?).
Kiva lukea päivästäsi! Ja TV-kaista on kyllä hyvä... :)

Satu kirjoitti...

Minua taas iljettäisi kulkea vieraat tossut jalassa, kun niitä olisi saattanut käyttää aiemmin kuka lienee jalkasienipotilas. :-D Joo, olen vähän friikki. ;-)

Miten tuo Tv-kaista, millaiset maksut sen käytöstä menee? Olen joskus Intiassa pohtinut, mitä kautta voisin seurata Suomen ohjelmia, ja Tv-kaista kuulostaisi kivalta, jos se olisi suhteellisen helppokäyttöinen eikä liian kallis.

Mine kirjoitti...

Jenni: Haalin muutamia ystäviäni katsomaan korunteon myös. Ehkä tekniikat pysyy paremmin muutamassa päässä kuin vain yhdessä?

Anne: Aika harvalla se jalkahiki nyt kai ongelmaksi asti haisee, jos vain pesee jalkoja ja vaihtaa sukkia? Kyllä itse pitäisin isompana harmina likaisia kengänpohjia. Etenkin lapsiperheissä, jossa vauvat konttaa ja isommat leikkivät lattioilla.

Terhi: Täällä muoviläpyskät on turkkilaisen vessan pielessä. Ja ovat siellä ihan tarpeen, eli samoilla sisätossuilla ei käydä vessassa.

Satu: Siksi ainakin meillä koitetaan tossuja pestä välillä. Ja itse käytän muiden tossuja oman sukan kanssa.

Tv-kaista on ollut kyllä hyvä, jos vain netin nopeus riittää. Miehelle huutelin, että paljon se maksaa, mutta ei muistanut. Olisko jotakin 50€/puoli vuotta? Samoilla tunnustuksilla sitä katsoo koko perhe eri koneilta.

Petra kirjoitti...

kivoja koruja olette tehneet! Sisalla ulkokengissa oleminen on minulle kasittamatönta, saisin kohtauksen jos meille saapasteltaisiin sisalle kengat jalassa, toisaalta kaytan tossuja turkkilaisittain vain talven kylmina aikoina, mieluummin villasukkia ja aina kun mahdollista paljain jaloin.

A kirjoitti...

Suomessa ei juhlissa koskaan pyydetä riisumaan kenkiä, kengät kuuluvat juhla-asuun:)

Vieraan kotiin mennessä voin riisua kenkäni, mutta monet ilmoittavat ettei tarvitse riisua!

Kiitos päivästäsi, Mine, hyvää korunteko ahkerointia!

Paavalinkukka kirjoitti...

Tosi mielenkiintoisia kaikki kommentit täällä eri maiden kenkienriisumistavoista. Harmi vain kun en tunne kommentoijiasi joten ei ole mitään aavistusta, mistä maasta kukin kirjoittaa kun kukin kirjoittaa, että "täällä" tehdään niin ja niin. No en tainnut itsekään laittaa, että Suomessa asun.
Ja omasta kirjoituksestani jäi pois se, että juhlat on tietysti erikseen kun juhlakengät kuuluvat juhla-asuun.
Lisään vielä sen huomion, että kun meillä on käynyt aika usein koulumme Comenius-vieraita eri puolilta Eurooppaa kylässä niin lähes aina he ovat ETUKÄTEEN tietoisia siitä, että kengät riisutaan kun tullaan Suomessa toisen kotiin. Onkohan jossain yleisessä matkaoppaassa tämä asia esillä? Näin tapahtui jälleen viime tiistaina kun meillä kävi kaksi latvialaista opettajaa.

Mine kirjoitti...

Petra: Minäkin olen villasukkaihminen. Tossut meillä on lähinnä vieraita varten. Talvisin kuljen aina omat villasukat mukava myös turkkilaisilla kylässä.

Aili: Nyt on koruja tehty urakalla. Eilinen näprättiin ja sain lopulta migreenin, joka ei millään meinannut taittua. Nyt näyttäisi elämä voittavan, joten ei kun uuteen päivään..

Paavalinkukka: Maassa maan tavalla, niinhän se on. Tässä kommenttiketjussa oli Riina Ranskasta, Jael Israelista, Allu Saksasta, Leena Suomesta, Matkatar välillä Suomesta ja välillä Espanjasta, Jenni Itävallasta, Terhi Koreasta, Satu Intiasta ja juuri nyt Suomesta, Petra täältä Turkista ja Aili kauniista Karjalasta. Annesta en tiedä, mutta tekstin perusteella veikkaisin Saksaa? Kiitos kaikille kommenteista!