"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

614. tarina (Murat murhaa viisi veljeään ja muita pirteitä kertomuksia)

Puolivälissä viikkoa uhkailivat sateella. Aika usein olen saanut iloita siitä, että ovat väärässä. Niin myös tällä kertaa. Istanbulin lauantai oli mitä kaunein. Astuimme laivaan ja koetin kääntää mieleni englannille. Tänään näet olin suomalainen englanninkielinen opas Istanbulissa. 




Kiersimme Hagia Sophian ja olimme matkalla kohti Topkapın palatsia, kun satuin huomaamaan haudoille vievän oven. Olen lukemassa Elifin kirjaa, jossa sulttaani Murat murhaa valtaan päästessään viisi veljeään, jotta nämä eivät uhkaisi hänen asemaansa. Minun teki siis mieli hieman tutkailla tarkemmin näitä sulttaanien viimeisiä leposijoja ja opastettavani ei pannut sitä pahakseen.

Ensin oli Selim II (1524-1574), joka juonittelujen ja veljesriidan jälkeen nousi valtaistuimelle. Selim jätti hallitsemisen ministereille, sillä hän oli huomattavasti kiinnostuneempi turmiollisesta elämäntavastaan. Näin hän saavuttikin lempinimet Selim Juoppo sekä Selim Juoppolalli. Selimin kuollessa hänen seuraajakseen nousi vanhin poika Murat III (1546-1595). Ei ollut pojasta polvi parannut, sillä Murat teloitutti viisi veljeään valtaan noustessaan ja tilasi arkkitehti Sinanilta hautamuistomerkin Hagia Sophian kainaloon isälleen ja veljilleen. Yksinäisyyttä ei veljettömän Muratin tarvinnut kärsiä, sillä hän keräsi itselleen valtavan haaremin, johon kuului yli 1200 naista. Jälkieläisiä hän sai 103 poikaa ja lukemattomia tyttäriä. Jos Muratin poika olisi sulttaaniksi tullessaan päätynyt myös veljesmurhaan, olisi näitä varten tarvittu melkoisen suuri hauta.




Kaikkiaan näitä hautoja oli muistaakseni neljä ja jokaisessa niissä oli paljon lasten arkkuja. Jäin siis miettimään, että miksi näin oli? Oliko veljesmurha yleinen tapa sulttaanin vallan vaihtuessa vai oliko lapsikuolleisuus näin yleistä siihen aikaan hovissakin? Tartteisi varmaan lukea aiheesta lisää. Mutta sitä ennen käytiin katsomassa se Topkapı ja mentiin sieltä syömään.






Käveltiin läpi Suuren basaarin ja päädyttiin epävirallisille iltamarkkinoille. Siellä olikin varsin hauska tunnelma ja jos jonkunlaista tavaraa myynnissä. Mutta minullahan on menossa älä osta mitään kuu ja näin ollen keskityin ihailemaan ihan vain näkymiä.








Süleymanin moskeijalla oli turistien vastaanottaminen jo loppunut. Moskeija oli kuitenkin auki, joten päätettiin olla olematta turisteja. Vieras sai ottaa kuvat ja tutkailla moskeijaa kaikessa rauhassa. Minä nojailin seinään ja mietin, että kaikkea se Sinan kerkesikin rakentaa. 90-vuoden ikään ehtinyt arkkitehti vaikutti kolmen sulttaanin elinaikana, hän oli Leonardo de Vincin ja Michelangelon aikalainen ja nämä kuuluivat Sinanin tuttavapiiriin. Sinan ehti rakentaa elinaikanaan 81 suurta moskeijaa, 55 teologista koulua, 32 palatsi, 22 kylpylää ja 323 muuta rakennusta. Ei hassummin yhdeltä mieheltä. Mitähän minusta muistetaan?

Moskeijalta aloitimme laskeutumisen kohti rantaa.





Iltamme makeaksi lopuksi päädyimme Lokumi kauppaan. Siellä Eminönün rannan tuntuman pikkukaduilla seisoo sellainen suloinen karkkipuoti, jonka ikkunassa on karkkitaloja ja sisällä karkkeja puulaareissa ja lasipurkeissa. Kauppias antoi meidän maistella ja niin tuoreita lokumeja en ole ennen kyllä syönyt. Selvisi sekin, että lokumit valmistetaan yläkerran perheyrityksen salaisella reseptillä, joka on kulkenut isältä pojalle jo vuodesta 1865 lähtien.




Tässä vaiheessa kieli ei enää käänny mihinkään olemassaolevaan kieleen ja sorminäppäryyskin alkaa olla hakusassa. Opas kiittää ja kumartaa ja lähtee nyt petiin keräämään voimia huomista varten. Hyvää yötä!

13 kommenttia :

Ruostevilla kirjoitti...

Kiitos tästä. Minulla on Istanbul sydämessäni ja oli ihana nähdä näitä kuvia ja lukea juttuasi.

Kirsi kirjoitti...

Ihanan tunnelmalliset iltakuvat ja mukavalta näyttää tammikuinen sääkin Istanbulissa...tuoreet lokumitkin maistuisivat...ja iltabasaariin mieleni minunkin tekisi:O)


Tuula's life kirjoitti...

Tarinasi ovat kuin tuhannen ja yhden yön saduista. Blogillasi on osuva nimi. Mielenkiintoista tarinaa sulttaaneista ja veljesmurhista. Valta teettää rumia tekosia. Kiitos Mine antoisasta tarinasta.

Allu kirjoitti...

Tuo alkupalalautanen kelpaisi mulle oikein hyvin.
Onko ne Muratit aina niin brutaaleja? Täällä lukee se nimi hyvin usein lehdessä rikosten yhteydessä, vähän niinkuin Ruotsissa ennen "en finne igen".

Anonyymi kirjoitti...

Juuri niin mukava tapa noilla sulttaaneilla oli, raivata kaikki veljet, veljenpojat ja muut mahdolliset kilpailijat tieltään. Ja monesti äidit olivat kaiken juonittelun takana, halutessaan poikansa valtaistuimelle.

http://historianet.fi/lahi-ita/naiset-taistelivat-vallasta-sulttaanin-haaremissa
"Topkapin palatsin lukittujen ovien takana oli ylellistä mutta myös vaarallista. Yli 300 orjatarta kilpailivat pääsystä hallitsijan suosioon saadakseen lisää valtaa ja turvatakseen lastensa tulevaisuuden.
Voittaja oli se, jonka pojasta tuli sulttaani ja joka saattoi ohjailla tämän päätöksiä. Häviäjä saattoi menettää kaiken, sillä tapana oli, että uusi sulttaani raivasi tieltään kaikki mahdolliset kilpailijansa."

Mine kirjoitti...

Ruostevilla: Sama vika täällä. Istanbul on sydämessä ja toistaiseksi onneksi vielä sydämen ympärilläkin.

Kirsi: Säissä ei ole valittamista. Tänäänkin 18 astetta ja aurinko paistaa…

Tuulia: Valta oli ihan sairasta. Onneksi loppui tuo sulttaanius. Tosin eipä se näytä kovin puhtaalta tuo nykyinenkään valta, vaikka pm vakuuttelee uudessa kamppanjassa, että hänellä on ihan hyvä tahto.

Allu: Taisi olla brutaaleja sulttaanit nimestä huolimatta? Kyllä minä tunnen oikein mukaviakin Muratteja. Se kai vain on niin yleinen nimi, että mahtuu monenlaista sen nimen kantajaa tähän maahan….

Anonyymi: Todella reilua peliä. Ja jokaisen kieroilijan takana on nainen. Muratista etenkin sanottiin, että hän oli ihan naistensa vietävissä. Ei ihme, että haudat täyttyivät sulttaanin kuoleman myötä….

Jael kirjoitti...

Olipa julma Murat.Häntä voisi melkein verrata Herodekseen joka ei myöskään kaihtanut omien perheenjäsenten murhaamista.
Meille luvattiin sadetta mutta ei sitä tullutkaan,niin sadeton on ollut tämä tammikuu eivätkä villikasvit ole päässeet kunnolla kasvamaan.

A kirjoitti...

Aika karseaa: pahin murhamies pääsi sulttaaniksi:(

Kiitos hoienosta postauksesta, Mine!

♥♥

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi tuota Süleimania, miten hän on ehtinyt!!! Ihan käsittämätön määrä rakennuksia.

Satu kirjoitti...

Jopa oli veljestarina. Kuinkakohan entisaikoina oltiin niin julmia - vai ollaankohan nykypäivänä yhtä julmia, mutta julmuuden muoto vain on muuttunut?

Mine kirjoitti...

Jael: Julmapa hyvinkin. Entisaikaan sai hallitsijat tehdä mitä tykkäsi ja muilla ei ollut siihen sanomista. Tosin osaa ne nykypäivän ihmisetkin julmailla.

Aili: Eipä niitä lempeitä sulttaaneita tainnut kovin montaa löytyä? Lemmekkäitä kylläkin.

Kirjailijatar: Sinania. Hän tosiaan kerkesi. Jätti Istanbuliin monta muistoa.

Satu: Uskoakseni nykypäivän ihminen kykenee ihan samaan, mutta "sivistysvaltioissa" täytyy olla sivistyneemmin julma?

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Oh, tuli viime maaliskuinen Istanbulin matka elävästi mieleen! Voi muistot, voi Hagia Sophia ja kaikki :)

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: Vuosiko siitäkin jo pian on. Oi tätä ajan juoksua. Ja sinähän olet ehtinyt juosta monessa muussakin sen jälkeen...