"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

645. tarina (Pöydällä on sulle yllätys!)

Naistenpäivän lähestyessä on hyvä pitää naistenpäivä. Yksi minimieskin otettiin mukaan. Hän nukkui pöydällä, jonka ääressä me naiset juotiin kahvia ja juteltiin. Börekkiäkin syötiin ja lopuksi pakattiin eväät imettävän matkaan. Aamulla olin kuvitellut astuvani kevääseen. Se oli harhaluulo. Ilma oli kylmä ja raaka. Siitäkin huolimatta päätin kävellä rantaan. Jos palelee, pitää kävellä lujempaa?

Vielä on mahdollista löytää uusia katuja. Tällä kertaa satuin osumaan Çukurcuman antiikkikujille. Oli toinen toistaan houkuttelevampia vanhantavaranliikkeitä. Mitä jos ostaisi kaakelitakan sadan vuoden takaa? Tai oven ei mihinkään?





Laukussa ei ole leipää ja piimää vaan, vaan lapselle verkkareita. Kuinka nopeasti voi kymmenen vuotias hajottaa verkkarin polvet? Noin neljät kahdessa viikossa.





Koitan estää itseäni astumasta mihinkään houkutuksiin. Silti minulla on kirja, johon kirjaan asioita, joita korjata mukaan, kun sopiva osuu kohdalle. Se on kirja, joka ei ehkä koskaan tule valmiiksi? Uusi irlantilainen ystäväni pitää kirjaa "asioista joita tehdä/nähdä ennen kuin kuolee." Minäkin tahdon aloittaa sen listan ja samalla en tahdo. Tahtominen kuin synnyttää lisää tahtomista ja jos tahtoo liikaa, läkähtyy. Kehoitan elämään tässä ja nyt. Iloitsemaan siitä mitä on, eikä hamuamaan jatkuvasti lisää. Ellei osaa haluta ilman, että se täyttää kaiken olemassa olevan tilan.





Aloitan nyt kuitenkin: Tahdon remontoida meille kodin. Rakentaa puutarhan. Kerätä omalta pihalta satoa. Matkustaa miehen kanssa Buenos Airesiin ja safarille Afrikkaan. Nähdä lasteni kasvun, puolisot ja lastenlapset. Olla mummo, jonka kaapissa on aina suklaata. Opetella uusia taitoja ja tulla käsistä käteväksi. Viedä lapset Kotkan saaristoon ja Norjan lofooteille. Koota suvun pöydän ääreen mahdollisimman usein. Tahdon uskaltaa yrittää. 









Taivaallinen valoilmiö Istanbulin yllä.

Mikään ei ole kurjempaa kuunneltavaa, kun nalkuttava nainen. Kannattaa siis hoidella hommat siihen malliin, että ei tarvitse marista ja olla katkera. Ostaa itselleen naistenpäivä-kukat tai ihan vain muuten vaan kukat siltä varalta että muut eivät ole ymmärtäneet sitä tehdä. Tulla kotiin ja kuulla yläkerrasta pienen housunpolviarikkovan pojan iloinen ääni: "Äiti, mees kattomaan, pöydällä on sulle yllätys!"




Hyvää naistenpäivää meille kaikille naisille!

19 kommenttia :

mimon mami kirjoitti...

Aurinkoista viikonloppua! Hienoja suunnitelmia toteutettavaksi aikanaan, mikä enemmin, mikä myöhemmin.

Allu kirjoitti...

No siinähän ne tulppaanit onkin!

Tiina kirjoitti...

Monenlaisia ajatuksia, haaveita ja toiveita tulevaisuudelle, mutta yksi ylitse muiden, kahdella sanalla, että minusta tulisi: onnellinen mummu. Se pitää aika paljon sisällään viisikymppiselle teinin äidille :)
Hyvää naistenpäivää, ja muitakin päiviä!

Jael kirjoitti...

Tuo teidän kylmä säänne antaa minulle toivoa että se tännekin tulee ehkä ensi viikolla,sillä nyt meillä on tosi lämmin viikonloppu,tänään päivällä läheni jo 30 astetta...
Oikein ihanaa naistenpäivää Mine!

Unknown kirjoitti...

Mulla nousis niskavillat pystyyn jos olis joka kerta kun joku mainitsee kansainvälisen tai kansallisen tai ihan minkä vaan jonkun päivän... Ystävänpäivä on vielä asteen naistenpäivää karmeempi... Ystävänpäivä on joka päivä, samoin naisten, miesten, tyttärien, poikien, siskojen (etenki pikku-), veljien ja vieläpä anoppien jne... Ei mitään nosteta yhtenä päivänä vuodessa jalustalle ja sitten seuraavana aamuna ollaan niinku mitään ei olis tapahtunutkaan, palataan arkeen... karmee ajatus. Ystävät niin miehet kuin naiset ympärillä on tolkuton rikkaus ja niitä on syytä pitää arvossaan joka päivä ja siihen ei tarvita konepellin kokoisia suklaarasioita tai hillittömiä kukkapensaita... Vaan toimimalla niinkuin Enni hyvin tiesi olemalla hyvä kaveri... Ugh mörökölli heräs taas mutta sai sanottavansa sanottua.

-Sami-

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hyvää huomista naistenpäivää!!Voi miten olet täynnä suunnitelmia , ideoita ja haaveita...hienoa, niin pitää ollakkin! ja kyllähän meistä varmasti yksi jos toinenkin haaveilee ja suunnittelee; yhtä jos toistakin, toivottavasti myös toteuttaa asioita,eikä vanhemmalla iälläkään haihattele, että miksi ei tullut tehtyä sitä, tätä tai tuota.Katkeraksi tai kitkeräksi en soisi kenenkään itseään koskaan tuntevan, vaan ammentavan isolla kädellä elämän "maljasta"

Pepi kirjoitti...

Melkoisen pätevän ketun olet bongannut :)
tällaisina harmaina, tuulisina päivinä silmä etsii jotain piristystä, mitään ei oikein näkynyt, tuntui kuin kaikki kulkisivat taas hartiat korvissa, mutta nyt ilahdutti tuo kettu kovasti :)

Pepi kirjoitti...

Ps. Kun otat par laakia pakkia, löytyy se anomus :)

Mine kirjoitti...

Mimon mami: Ja jos jää toteuttamattakin, niin eihän se maailma siihen kaadu. Joskus riittää pelkkä suunnittelukin.

Allu: Jep. Tämän päivän väri oli pinkki, siitä kippasin juuri keltaisten raadot roskikseen.

Tiina: Onnellisesta äidistä onnelliseksi mummuksi. Kuulostaa ihan hyvälle suunnitelmalle.

Jael: Huh hellettä. Täällä ei todellakaan helle helli vaan on hyytävää… Kumpi lie nyt parempi.

Vilho-Sami: No nyt olen kyllä aika samoilla linjoilla. Minustakin nämä on vähän niin kuin turhia kekkereitä. Naisena olohan on minulle ihan juhlaa joka päivä. Ja jos ystävän tunnistaa vain kerran vuodessa kortista, niin antaa olla. Mutta kukkatäti sai hyvän syyn pyytää tulppaaneista vähän enemmän, sillä "onhan nyt naisten päivä". Joten naistenpäivän kunniaksi tuli ostettua itselleen vähän niin kuin ylihintaiset kukat…

Kirsi: Minusta on hyvä ylläpitää unelmia, mutta elää tässä ja nyt. Ettei tarvitse kitkeröityä siitä, että elämä meni ohitse vaikka liian suuria unelmia unelmoidessa. Kyllä minusta ainakin kaikki onnen palikat on justiinsa nyt minulla kädessä. Ja niin varmaan yhdellä ja toisella muullakin. Harmittavan usein niitä ei vain huomata.

Pepi: Kettu olikin hyvä löytö. Ja anomus oli niin vetävä, että mies jo käski katsoa, että millä korkeudella niiden lampukoiden tulee roikkua:D.



Amalia kirjoitti...

Se on paljon kiinni siitä, mitä tahtoo. Noi sun tahtomiset ovat ihan ok. Hyvä konsti on sekin, kun kysyy itseltä, tarviinko, teleko toimeen ilman jotain tavaraa. Kun rehellisesti itselle vastaa, on vastaus aia usein ei niin mieleinen itselle ;)

Satu kirjoitti...

Minä en taitaisi haluta pitää tuollaista listaa asioista, joita pitää tehdä ennen kuolemaa. On niin paljon haluttavia asioita ilman listaakin; jotenkin tuntuu, että tuommoinen lista tekisi elämästä suorittamista. Jollekin muulle tuommoinen voi tietysti sopiakin.

Pere kirjoitti...

Meillä meni koko naistenpäivä ihan ohi. Mutta hyvä päivä se oli siitä huolimatta! Kivat kukat kuitenkin sait :D

Mine kirjoitti...

Amalia: Ihan totta. Tosin harva se mitään nykypäivänä oikeaan tarpeeseen ostaa. Jokaisella talo tavaraa täynnä, mutta silti vain tahtoisi lisää. Nyt minulla on kyllä vankka aikomus seuloa tämä meidän tavaramäärä tarkasti läpi ennen muuttoa ja pistää kaikki turha kiertoon.

Satu: tai sitten se voi selkeyttää. Mitä OIKEASTI haluan, sillä minulla ainakin pään sisällä risteilee haluja, jotka tulee ja menee. Jos listalle laittaisi ne, jotka on jo vuosia kummitellut mielessä, ja tähtäisi sitten niiden toteutukseen?

Terhi: Naistenpäivä on vasta tänään. Mutta ei siinä mitään menetä, vaikka sattuisikin vilahtamaan ohitse:). Ollaanhan me naisia vuoden jokaisena päivänä.

Anonyymi kirjoitti...

Ah, minkä "lahjan" sainkin kun näen blogisassi "oman" kukanmyyjän! :):)

Nyt tuli kyllä ikävää Ûsküdriin!!

Minulla on ollut erityisen hieno naistenpäivä, keskimmäisen pojan perhe luonani kyläilemässä. Sofia, neljäs lastenlapsi täyttää kohta vuoden. Mikä onni kun saan olla "fammo".

aprikoi Sylvi mummo

Anonyymi kirjoitti...

Tulppaanitäti on näköjään saanut uuden hammsproteesin ;)

Sylvi mummo

Mine kirjoitti...

Sylvi: Kukkatäti kysyykin AINA, että missäs abla on. Ja lähetti tälläkin kertaa terveisiä, jotta terveisiä vain! Hammasproteesin uutuudesta minulla ei kyllä ole tietoa:D.

savisuti kirjoitti...

Wow,enkeleitä Istanbulin yllä! :)

Mine kirjoitti...

Savisuti: Niitäkö ne olikin:).

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Olen jonkun aikaa lukenut mielenkiintoista blogiasi. "Koti-ikävä" meinaa iskeä takaisin Istanbulin vilskeeseen; 6 ihanaa vuotta tuli siellä vietettyä.

Pari asiaa on jäänyt mietittymään, kun olen kirjoituksia lukenut. Mikäli kysymykset ovat liian henkilökohtaisia, ei tarvitse vastata.

Onko teidän koko perhe juuriltaan suomalainen vai onko miehesi turkkilainen?
Mikäli olette molemmat suomalaisia, miten olette Istanbuliin aikanaan päätynyt?
Toisaalta, jos miehesi on turkkilainen, missä olette tavanneet?

Ihanaa kevättä!