667. tarina (Kiirastorstain kirkkomatka)

Meidän pääsiäisen viettomme alkaa kiirastorstain ehtoolliskirkosta. Istanbulissa se tarkoittaa kirkkomatkaa ympäröivän maailman perustorstain työstäpaluuruuhkassa. Erään kirkon olen viettänyt parkkihallissa etsimässä autolle parkkipaikkaa. Sen jälkeen on luotettu julkisiin, vaikka se tarkoittaakin parin tunnin kirkkomatkaa bussilla, lautalla ja metrolla. Välimatkat eri kulkuvälineiden välillä tietenkin kävellään.

Aivan ihanat ilmat lähtivät kirkkomatkalla muuttumaan viileämpään suuntaan. Tuuli nousi ja taivas keräsi pilveä ylleen. Astuimme kiireissämme laivaan, joka ei vienytkään meitä Karaköyhin vaan Eminönüün. Tällä matkalla kukaan ei kuitenaan marissut, ei matkan eikä kirkon pituudesta, eikä mistään muustakaan. Liekö syynä joukkoomme keskiviikko-iltana liittynyt lainalapsi, lapsuutensa Istanbulissa viettänyt ystäväperheen tytär, jolle lomamatka lapsuuden kotikaupunkiin on selvästikin herättänyt lämpimiä muistoja. Vaikea se on muidenkaan marista, kun yksi on koko ajan näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen:). Terveisiä vaan tyttären isille ja äidille. Hyvin menee, mutta menköön!

Eilen illalla kristikunta ympäri maailmaa kerääntyi ehtoollispöytään. Paaston aika lähenee loppuaan ja käsillä on juhla, jossa siirrytään täydellisestä toivottomuudesta ylösnousemusaamun iloon. Joka kiirastorstai se on tämä matka tehtävä tai muuten pääsiäinen ei ikään kuin pääse alkuun. Kokoonnumme vanhassa armenialaiskatolisessa kirkossa ja heidän perinteisiinsä kuuluu kirkkovaellus. Kiertävät siis pääsiäisen aikana kirkoissaan rukoilemassa ja muistamassa ristiinnaulittua, joka täällä meidän kirkossamme makaa jo vähän etukäteen kuolleena sivualttarilla. 

Loppuvirren aikana kirkon alttari peitetään mustiin. 12 kynttilää ison kynttilän ympäriltä puhalletaan sammuksiin ja kirkosta sammuu valot yhtä lepattavaa liekkiä lukuunottamatta. Pitkäperjantain kärsimykset ovat alkaneet. Pujahdamme kadulle ja aloitamme kotimatkan. Kolmonen saa kutsun ohjaamaan Istanbulin vanhinta metroa sen ohjaamoon. Notkumme ratikat, laivat ja bussit. 

Oikein Hyvää Pääsiäistä teille kaikille!

645. tarina (Pöydällä on sulle yllätys!)

Naistenpäivän lähestyessä on hyvä pitää naistenpäivä. Yksi minimieskin otettiin mukaan. Hän nukkui pöydällä, jonka ääressä me naiset juotiin kahvia ja juteltiin. Börekkiäkin syötiin ja lopuksi pakattiin eväät imettävän matkaan. Aamulla olin kuvitellut astuvani kevääseen. Se oli harhaluulo. Ilma oli kylmä ja raaka. Siitäkin huolimatta päätin kävellä rantaan. Jos palelee, pitää kävellä lujempaa?

Vielä on mahdollista löytää uusia katuja. Tällä kertaa satuin osumaan Çukurcuman antiikkikujille. Oli toinen toistaan houkuttelevampia vanhantavaranliikkeitä. Mitä jos ostaisi kaakelitakan sadan vuoden takaa? Tai oven ei mihinkään?

Laukussa ei ole leipää ja piimää vaan, vaan lapselle verkkareita. Kuinka nopeasti voi kymmenen vuotias hajottaa verkkarin polvet? Noin neljät kahdessa viikossa.

Koitan estää itseäni astumasta mihinkään houkutuksiin. Silti minulla on kirja, johon kirjaan asioita, joita korjata mukaan, kun sopiva osuu kohdalle. Se on kirja, joka ei ehkä koskaan tule valmiiksi? Uusi irlantilainen ystäväni pitää kirjaa "asioista joita tehdä/nähdä ennen kuin kuolee." Minäkin tahdon aloittaa sen listan ja samalla en tahdo. Tahtominen kuin synnyttää lisää tahtomista ja jos tahtoo liikaa, läkähtyy. Kehoitan elämään tässä ja nyt. Iloitsemaan siitä mitä on, eikä hamuamaan jatkuvasti lisää. Ellei osaa haluta ilman, että se täyttää kaiken olemassa olevan tilan.

Aloitan nyt kuitenkin: Tahdon remontoida meille kodin. Rakentaa puutarhan. Kerätä omalta pihalta satoa. Matkustaa miehen kanssa Buenos Airesiin ja safarille Afrikkaan. Nähdä lasteni kasvun, puolisot ja lastenlapset. Olla mummo, jonka kaapissa on aina suklaata. Opetella uusia taitoja ja tulla käsistä käteväksi. Viedä lapset Kotkan saaristoon ja Norjan lofooteille. Koota suvun pöydän ääreen mahdollisimman usein. Tahdon uskaltaa yrittää. 

Taivaallinen valoilmiö Istanbulin yllä.

Mikään ei ole kurjempaa kuunneltavaa, kun nalkuttava nainen. Kannattaa siis hoidella hommat siihen malliin, että ei tarvitse marista ja olla katkera. Ostaa itselleen naistenpäivä-kukat tai ihan vain muuten vaan kukat siltä varalta että muut eivät ole ymmärtäneet sitä tehdä. Tulla kotiin ja kuulla yläkerrasta pienen housunpolviarikkovan pojan iloinen ääni: "Äiti, mees kattomaan, pöydällä on sulle yllätys!"

Hyvää naistenpäivää meille kaikille naisille!

639. tarina (Istanbul - aamiainen Demissä)

Kauneimmissa joululauluissa me kirkkomuusikon kanssa tapasimme suomineidon. Tammikuussa kävivät meillä kylässä, suomineito ja hänen turkkilainen puoliskonsa. Eiliseksi me kolme sovimme treffit Üsküdariin. Oli minä, kirkkomuusikko ja suomineito, jokainen tulossa omasta suunnastaan. Tarkoituksena syödä aamiaista ja tehdä kierros Istanbulin kaduilla. Minä päätin ottaa selvää hyvistä aamupalapaikoista ja niin löytyi suloinen Dem-kahvila Karaköyn sivukujilta. Karttani oli hieman ylimalkainen, mutta suomineidolla oli tekniikka hallussa ja niin me tupsahdimme navigoituina sisään tänne:

Päätimme testata paikan aamupalalautasta ja se oli loistovalinta. Juomalistan äärellä tuli tenkkapoo, sillä koko juomalista piti sisällään sivukaupalla teetä, mutta ei ollenkaan kahvia. Minä en ole teeskentelijä, mutta mietin, että jos  saan joskus vieraakseni hänet, tiedän kyllä missä silloinkin syödään aamiaista. Miinukset siis kahvin puutteesta, mutta Dem pääsi silti plussan puolelle kaiken muun suhteen. Sisustus oli suloinen, ilmapiiri rento ja kissakin vietteli tuolilla lokoisia päiviä. Ja se aamupalalautasen juusto-osio oli ihan huippuhyvä.

Vatsat täynnä olikin sitten hyvä sujahtaa Istanbulin kaduille. Siitä tulikin kunnon löytöretki Beyoğlun sivukujille. Etsimme ensin Ghetto-yökerhoa, jossa piti olla hienot maalaukset. Päädyimme ghettoon, eli Tarlabasıın. Muutaman kyselykierroksen jälkeen selvisi, että Ghetto on vaihtanut nimensä eikä tietenkään ole päivisin auki. No, päädyimme sitten Pera-museoon. Siellä oli skandinaavian lasitaiteilijat ja Picasso. Ei hullumpi vaihtoehto sekään. Mutta siitä sitten ensi kerralla. Nyt on ryhdyttävä pizzan paistoon….