Tuolloin Hangosta kulki vielä superfast-lautta Rostockiin. Lähtö oli iltasella, joten aamulla ehdittiin rauhassa hyvästellä mummolan väki ennen ajomatkaa Hankoon. Laivasta tuli nautittua näin alkumatkasta enemmän. Oma mieli oli pirteä ja levännyt ja kanssamatkustajat perin siivoa väkeä, oltiinhan autoilla liikkeellä.
Aamu kului hitaasti, sillä yön aikana oli siirrytty Saksan aikaan. Aamupalan jälkeen ehti leikkimään leikkipaikassa, katselemaan elokuvia ja siirtyä vaihteeksi lounaspöytään. Perille päästiin vasta iltapäivällä, joten satamasta paahdettiin lujaa kohti Berliiniä. Kaupunkiin tullessamme oli ilta jo pimennyt, mutta katuvalojen loisteessakin sai kaupungista muodostettua jonkunlaista mielikuvaa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni sana mahtipontinen. Massiiviset rakennukset, viivasuorat suuret tiet, muurin jäänteet ja kaupungin ilotytöt. Jälkimmäiset seisoivat katujen varsilla, kun Hollywood elokuvasta napattuna ja olimme iloisia siitä, että takapenkki nuokkui illan tässä vaiheessa. Tuli tyttöjä sääli.
Berliinin laitamilla nukuttiin yö sellaisessa Aki Kaurismäki- hotellissa. Pikkuväki kannettiin peteihin suoraan autosta ja aamulla matka jatkui välittömästi aamupalan jälkeen. Puolilta päivin saavuttiin ensimmäiseen varsinaiseen pysähdyspaikkaan, eli Saksan Dresdeniin.
Itselleni riittää hyvän mielen lähteeksi aika usein kuppi hyvää kahvia ja tyytyväinen matkaseura. Sekä ihmisten katseleminen. Toivottavasti vuosien päästä pääsen näin rauhassa istumaan katukahviloihin, kun kuvaan osunut pariskunta. Puuttuu enää vain hyvä lehti tai kirja. Ehkä myös pieni pala justokakkua?
Ja matka jatkui kohti Tsekkiä, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla.
