"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 3. marraskuuta 2011

86. tarina (Berliiniläisiä tyttöjä ja Dresdenin suihkulähde)

Oikeasti tässä välissä kuuluisi olla kasapäin ihania kesäisiä päiviä. Savusaunaa ja jokiuinteja. Makkaranpaistoa nuotiolla ja onkireissuja. Kirjastopäiviä ja torikahviloita. Kaikkea sitä ihanaa mitä Suomeen kuuluu. Hyppään sen kuitenkin yli ja lähden saman tien paluureissulle.

Tuolloin Hangosta kulki vielä superfast-lautta Rostockiin. Lähtö oli iltasella, joten aamulla ehdittiin rauhassa hyvästellä mummolan väki ennen ajomatkaa Hankoon. Laivasta tuli nautittua näin alkumatkasta enemmän. Oma mieli oli pirteä ja levännyt ja kanssamatkustajat perin siivoa väkeä, oltiinhan autoilla liikkeellä.

Aamu kului hitaasti, sillä yön aikana oli siirrytty Saksan aikaan. Aamupalan jälkeen ehti leikkimään leikkipaikassa, katselemaan elokuvia ja siirtyä vaihteeksi lounaspöytään. Perille päästiin vasta iltapäivällä, joten satamasta paahdettiin lujaa kohti Berliiniä. Kaupunkiin tullessamme oli ilta jo pimennyt, mutta katuvalojen loisteessakin sai kaupungista muodostettua jonkunlaista mielikuvaa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni sana mahtipontinen. Massiiviset rakennukset, viivasuorat suuret tiet, muurin jäänteet ja kaupungin ilotytöt. Jälkimmäiset seisoivat katujen varsilla, kun Hollywood elokuvasta napattuna ja olimme iloisia siitä, että takapenkki nuokkui illan tässä vaiheessa. Tuli tyttöjä sääli.

Berliinin laitamilla nukuttiin yö sellaisessa Aki Kaurismäki- hotellissa. Pikkuväki kannettiin peteihin suoraan autosta ja aamulla matka jatkui välittömästi aamupalan jälkeen. Puolilta päivin saavuttiin ensimmäiseen varsinaiseen pysähdyspaikkaan, eli Saksan Dresdeniin.



Elbe-joen rannalla sijaitseva kaupunki oli sopivasti hallittavissa oleva kokonaisuus. Etenkin, kun pysyttelimme suosiolla kaupungin vanhimmissa osissa. Nosturit ja rakennustelineet kuuluivat sodassa pommitetun kirkon uudelleen rakentamiseen. Valitettavasti vielä tuolloin kirkkoon ei päässyt sisälle. Lapsille riitti tietenkin vaeltelu ulkona autossa istumisen jälkeen. Elävät patsaat olivat suuri riemun aihe, kuten juokseminen suihkulähteessä.







Itselleni riittää hyvän mielen lähteeksi aika usein kuppi hyvää kahvia ja tyytyväinen matkaseura. Sekä ihmisten katseleminen. Toivottavasti vuosien päästä pääsen näin rauhassa istumaan katukahviloihin, kun kuvaan osunut pariskunta. Puuttuu enää vain hyvä lehti tai kirja. Ehkä myös pieni pala justokakkua?


Ja matka jatkui kohti Tsekkiä, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla.

4 kommenttia :

Mikko kirjoitti...

Hienoja kuvia Berliinistä, itsekin on tarkoitus matkustaa Rostockiin tai Travemundeen Suomesta lautalla helmikuun 2012 alussa.

Pitäkää muuten silmät avoinna siellä Istanbulin päässä, tänään pidetyssä lehdistötilaisuudessa varmistui että uusin James Bond elokuva kuvataan osittain kaupungissa.

Mine kirjoitti...

Mikko: Kiitos kommentista. Kuvat eivät ole Berliinistä vaan Dresdenistä. Berliinissä olimme myöhään ja kuvauskohteet eivät ihan olleet lapsiperheelle sopivat, joten jäi kuvaamatta:). Vai tulee se Bondi taas Istanbuliin? Täytyypä tarkkailla ympäristöä, jos sattuisi Daniel kävelemään vastaan. Hyvää Saksan reissua sinulle. (Lyypekki on myös hieno kaupunki siinä Travemunden lähistöllä. Vinkki.)

SaaraBee kirjoitti...

Kyllä ne kahvitteluajat vielä koittavat sinullekkin. Tulen sitten viereiseen pöytään hörppimään teetäni ja lukemaa lehteä.

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Kyllä ne on onneksi jo hieman koittaneetkin. Tuli vain niin elävästi se tunnemuisto mieleen, kun katsoin tuota kuvaa. Oli olemassa aika, kun toiveet oli luokkaa "saisinpa joskus syödä ruokani rauhassa tai juoda kahvini kuumana". Mutta otan sinut mieluusti viereiseen pöytään, tai ennemmin vaikka samaan, niin voidaan keskustella sivistyneesti päivän polttavista aiheista lehtiemme yli, juustokakut suupielissä.