"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirazlıtepe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirazlıtepe. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. tammikuuta 2014

610. tarina (Lauantailenkki)

Aivan mahdottoman ihana auringonpaiste. Linnut livertää ja päällä kaartuu sininen taivas. On aivan pakko lähteä pihalle. Lenkkarit jalkaan, ohuella takilla pärjää, kamera kainaloon ja menoksi. Lähikukkuloilla ei olekaan tullut käveltyä pitkiin aikoihin. Joskus tuntui, että johan nämä on nähty. Tänään tuntui, että matkan varrelle sattui vaikka mitä kivaa.




Heti ensimmäisessä alamäessä kiekuivat kukot. 



Koirulainen oli löytänyt paikkansa auringosta.



Puuseppää aina tarvitaan.


Teksti talon seinässä: 

Jos kaipaat ystävää, Jumala riittää.
Jos kaipaat toveria, Koraani riittää.
Jos kaipaat omaisuutta, tieto riittää.
Jos kaipaat vihollista, erinomaisuus riittää
Jos kaipaat neuvojaa, kuolema riittää.


Istanbulissa rakennetaan jatkuvasti ja moni tyhjä tontti täyttyy. Tällä matkalla sen sijaan löytyi useampikin tyhjä pläntti, joka oli minusta sangen mukavaa. Tämän polun päässä setä ja täti kantoivat kaappia talolleen. Kävin siis nostoapulaisena avustamassa kaapin talon kuistille.



Seuraavaksi edessäni olikin basaari. En ollut tiennytkään, että täällä suunnalla olisi basaareja lauantaisin. No, rahaa ei ollut matkassa eikä kasseja olisi jaksanut kantaa, joten tyydyin vain katselemaan ohi kulkiessani. 









"Kirjoita kuvan alle, että tämä mies on jo 14-vuotta etsinyt itselleen puolisoa. Harmi, että jäi aamulla parta ajamatta."

Basaarilta pääsenkin kätevästi lempikukkulalleni eli Kirsikkaiselle kukkulalle. Tähän aikaan vuodesta, ei kirsikka kuki, mutta kukkulalta on hienot näkymät alla levittäytyviin laaksoihin. Ja niiden takana nouseviin uusiin kukkuloihin. Kukkulan toisella puolella on tavalliset kerrostalot ja toisella puolella rikkaiden kauniit huvilat.





Joskus olen kävellyt täällä aikaisemmin. Muistin heti tämän kauniin talon. Silloin ajattelin, että joku siinä rakentaa itselleen uskomattoman kaunista taloa. Talo oli edelleen rakenteilla. Vai oliko se? Portti oli otettu pois ja talolla näytti niin hiljaiselta, että päätin uskaltautua kurkkimaan...




Pylväät jo ruostuivat ja ovi oli vanhan näköinen? Oliko tämä talo rakenteilla vai jätetty ränsistymään? Nyt se vielä oli uskomattoman kaunis, mutta vuosikin tekee jo paljon. Oliko rahat loppuneet vai mitä oikein oli tapahtunut? 




Maisemat talolta ovat ihan huikeat. Alla on tyhjä tontti, joka on tällä hetkellä kovin villiintynyt? Jos voitit lotossa, täällä olisi ehkä myynnissä ihan käsittämätön kohde…

Talon takapiha:



Tällainen oli lauantailenkkini! Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

415. tarina (Hökkelin vieressä on kasvimaa)

Päivä on istuttu kokouksessa ja sen lopuksi olen vaihtanut saapikkaat lenkkitossuihin. Ehdin vielä kävellä kotiin ennen muuttumistani kotiäidiksi. Uusien reittien löytyminen alkaa olla haastavampaa ja tänäänkin risteän moneen kertaan aiemmin kulkemani polut.




Tänään haluan kirjoittaa vastakohtien Istanbulin. Sen, jossa hökkelin vieressä on kasvimaa ja pappa pihalla kuokkimassa maata. Naapurissa muurien takana tarkasti vartioitu luksuskoti ja pihalla kiillotettu auto. Seuraavalla tiellä autiotalo ja villiintynyt puutarha ja toisella puolella nouseva uudisrakennus ja muurin takaa vilahtava uima-allas. 








Kaduilla naisia kulkemassa käsikynkkää. Vanha mies pyytämässä lasillista vettä kulmassa olevan liikkeen ovella. Pojat pelaamassa palloa kaltevalla tiellä. Muurin takaa ilmestyvä katumaastori tummennetuilla laseilla. Näille kaduille minä sulaudun, mutta on ollut niitäkin katuja, joissa olen kokenut itseni suttuiseksi. Niillä kaduilla pitää olla föönattu tukka, vaatetus, jossa on laadusta kertova merkki ja varmasti näkyvä kello. 









Vastakohtien Istanbul elää parhaimmillaan rinnakkaiseloaan juuri näin. On vain mielenkiintoista, kun ei voi tietää mitä naapuritontilta löytyy, mikä odottaa polun päässä ja mihin rakentuu uusia unelmia. Täällä annetaan kaikkien kukkia, toistaiseksi. On nimittäin niitäkin alueita, joissa ei siedetä keskeneräistä, peltitölkkiin istutettuja kukkia ja repaleista sohvaa kuistilla. Siellä on silotellut kadut, ostari kävelymatkan päässä ja silmistä siivotut rahvaat.








"Jos olisitkin siellä yksin, pistä kätesi sydämellesi, me olemme siellä." P. Er Yücel