210. tarina (Kotkan Katariina ja rakkaat)

Kotkansaaren eteläosissa sijaitseva Katariinanniemi kaavoitettiin vuonna 1917 puistoalueeksi. Jostakin kumman syystä puiston sijasta sinne nousi 1930-luvulla ruma öljysatama. 56 suurta säiliötä saivat nauttia hienoista merinäköaloista ja rumentaa Kotkan maisemaa aina vuoteen 2000 asti. Silloin nesteliikenne oli siirretty Mussalon satamaan ja alue päätettiin vapauttaa virkistyskäyttöön. Noin 90 vuotta suunniteltua myöhemmin Katariinanniemeen perustettiin meripuisto.

Nyt öljysäiliöiden tilalla on viheralue. Vesilähteitä, leikkipaikkoja, grillejä ja esteetön katselumahdollisuus merelle. Kävelymatkan päässä on Mansikkalahden uimarannat. Puistossa näkyy palkitun kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen kädenjälki. Koko alue on riemuhuuto onnistuneelle muutostyölle.

Viime kesän uutuus oli pitkän pöydän asentaminen puiston parhaalle paikalle. Sinne mahduttiin, todistetusti, koko mieheni perheen kera. Oli hetki sitten pulahdettu mereen. Siis ne, jotka haluavat uida kymässä merivedessä. Tai ne, joiden oli pelastettava sieltä kiinni juuttunut uistin. Toiset istuivat nenä kiinni kirjassa. Onget kulkivat tännekin mukaan. Ilmassa lensivät lokit ja leija. Grillissä tirisi makkarat ja kassista purkautuivat eväät. Ehkä suomalaisistakin kuoriutuu piknik- kansa tällaisten mahdollisuuksien äärellä?

Suomessa on parasta: Nämä ihmiset pöydän ääressä. Sekä ne rakkaat, joiden olisi suonut istuvan tuossa vastapäätä. Hetket, jolloin pääsemme yhteen, sillä ne ovat harvassa. Lapsille serkut ja yhteiset hetket heidän kanssaan, isovanhemmat, kummit, setä, täti ja eno. Kiitos hetkistä, Herra.