Monet saapui Istanbuliin. Puolipilvisenä perjantaina päätimme mieheni kanssa käydä häntä tervehtimässä. Ajoimme yli sillan Aasiasta Eurooppaan. Kieputtelimme rantateillä ja metsästimme autolle parkkipaikkaa Sabancı-museon pihalta. Ennen Monetin puutarhaa ihailimme museon kaunista puutarhaa. Näin saimme kaksi puutarhaa yhdellä tehohyökkäyksellä.
Mies kerkesi ensin tiskille, jossa olivat kertoneet hänelle näyttelyn kuvauskiellosta. Koska eivät olleet sanoneet sitä minulle, päätin katsoa mihin asti kansalaistottelemattomuudella pääsee. En nyt suorastaan halua kehoittaa ketään rikkomaan museoiden sääntöjä, mutta joskus minun on vaikea hyväksyä näitä kieltoja. Eikö näitä tauluja maalattu siksi, että mahdollisimman moni saisi ne nähdä?
Tässä vaiheessa minut saavutti vartija, joka kertoi, että kuvaaminen on kielletty. Peli oli menetetty ja kamera pantava pois. Paheksuntaani sain vastauksen, että kuvauskielto tuli Ranskasta, eikä ole museon kumottavissa. Ikävät ranskalaiset, koittavat omia koko Monet'n.
Claude Monet oli taidemaalari ja ranskalaisen impressionismin perustaja. Hän oli tuottelias taiteilija, joka maalauksissaan ilmaisi havaintoja luonnosta. Vuonna 1890 Monet osti talon Givernystä ja palkkasi sinne kuusi puutarhuria. 1892 hän laajensi puutarhaansa rakentamalla naapurilta ostetulle suotilkulle itämaisen vesipuutarhan, joka tuli myös hänen pää maalauskohteensa.
Tässä Istanbulin näyttelyssä nähtiin kamerattomuuteni jälkeen muutamia lumme-töitä, sekä töitä siltä ajalta, jolloin Monet näki huonosti. Niitä töitä piti mieheni mukaan katsella pää vinossa ja silmät sirrillään:).
Alakerrassa sain taas kaivaa kameran esiin. Siellä oli mielenkiintoinen näyttely turkkilaisilta tekijöiltä. Emme olleet aikaisemmin tulleet ajatelleeksi, että islamin vuoksi turkkilainen taide kehittyi varsin myöhään. Peräseinällä oli mm. mielenkiintoinen huomio siitä, että alastomia vartaloita täkäläiset taiteilijat pääsivät kuvaamaan vasta päästyään Ranskaan oppiin. Nyt nämä nakut olivat kyllä päässeet museon seinälle. Itseäni kiinnosti enemmän maalaukset Istanbulista, jonka kaupunkikuva on maalauksen ajoista melkoisesti muuttunut.
Riittävästi kulttuuria tankattuamme hyppäsimme autoon. Ajelimme pitkin Bosborin kaunista rantaa ja pysähdyimme Ortaköyhin syömään. Ajattelin, että taidettakin mieluummin katselen näitä rantoja ja Istanbulin kumpuilevaa maisemaa. Jos osaisin maalata, niin oma Givernyni olisi varmaankin tämä salmi.
Monet on nähtävissä Sabancı-museossa Istanbulin Emirganessa 6. tammikuuta asti. Tervemenoa!
