Vaihdan nyt kevyempään aiheeseen, nimittäin hautausmaahan.
Sighetu Marmatiein lähellä oli matkamme kääntöpiste. Pieni Sapantan kylä ja ennenkaikkea sen kirkon vieressä sijaitseva hautausmaa. Lonely Planetissa se oli nimetty "Sapantan hauskaksi (tai iloiseksi) hautausmaaksi". Koska muutenkin olen hautausmaiden ystävä, täytyi "Merry Cemetery" tietenkin käydä katsomassa omin silmin.
Hautausmaa oli paikallisen puunveistäjän, Ioan Patraksen elämäntyö. Vuonna 1935 hän kaiversi ensimmäisen ristinsä hautausmaalle ja jatkoi siinä urakassa omaan hautaristiinsä asti. Hautausmaallinen sinisiä ristejä, joihin oli kuvattu vainajan elämästä tai kuolemasta yksi kuva. Kuvan alla luki vainajaan liittyvä teksti. Ilmeisesti tekstit ovat melkoisen humoristisia, sillä paikallisten turistien suut olivat siihen malliin hymyssä heidän tekstejä lukiessaan.
Meille romaniaa taitamattomille kuvatkin kertoivat vähintään tuhat ja yksi tarinaa. Tuossa lepäsi selvästikin pieni auto-onnettomuuden uhri. Vieressä talon emäntä, jonka lypsämiset oli lypsetty. Tuohon oli haudattu kylän ilolintu. Tämä hauta kertoi verisestä välikohtauksesta jne. jne.
Kirkon takana lepäsi itse Ioan-herra. Omatekoisen ristinsä alla. Hänen kuolemansa vuonna 1977 ei kuitenkaan lopettanut hauskojen ristien sarjaa, sillä Ioanin työtä jatkaa hänen oppipoikansa Dumitru Pop. Turvaten sapantalaisille hauskat ristinsä kuoleman korjatessa satoaan.
Me elävät katselimme kylliksemme kuolemaa. Hautausmaalta poistuttuamme istahdimme evästauolle pellon pientareelle. Eväät maistuivat ja elämä.
Oli aika aloittaa paluumatka.
Sighetu Marmatiein lähellä oli matkamme kääntöpiste. Pieni Sapantan kylä ja ennenkaikkea sen kirkon vieressä sijaitseva hautausmaa. Lonely Planetissa se oli nimetty "Sapantan hauskaksi (tai iloiseksi) hautausmaaksi". Koska muutenkin olen hautausmaiden ystävä, täytyi "Merry Cemetery" tietenkin käydä katsomassa omin silmin.
Hautausmaa oli paikallisen puunveistäjän, Ioan Patraksen elämäntyö. Vuonna 1935 hän kaiversi ensimmäisen ristinsä hautausmaalle ja jatkoi siinä urakassa omaan hautaristiinsä asti. Hautausmaallinen sinisiä ristejä, joihin oli kuvattu vainajan elämästä tai kuolemasta yksi kuva. Kuvan alla luki vainajaan liittyvä teksti. Ilmeisesti tekstit ovat melkoisen humoristisia, sillä paikallisten turistien suut olivat siihen malliin hymyssä heidän tekstejä lukiessaan.
Meille romaniaa taitamattomille kuvatkin kertoivat vähintään tuhat ja yksi tarinaa. Tuossa lepäsi selvästikin pieni auto-onnettomuuden uhri. Vieressä talon emäntä, jonka lypsämiset oli lypsetty. Tuohon oli haudattu kylän ilolintu. Tämä hauta kertoi verisestä välikohtauksesta jne. jne.
Kirkon takana lepäsi itse Ioan-herra. Omatekoisen ristinsä alla. Hänen kuolemansa vuonna 1977 ei kuitenkaan lopettanut hauskojen ristien sarjaa, sillä Ioanin työtä jatkaa hänen oppipoikansa Dumitru Pop. Turvaten sapantalaisille hauskat ristinsä kuoleman korjatessa satoaan.
Me elävät katselimme kylliksemme kuolemaa. Hautausmaalta poistuttuamme istahdimme evästauolle pellon pientareelle. Eväät maistuivat ja elämä.
Oli aika aloittaa paluumatka.
