Muistan hyvin sen tunteen. Vauva nukkui ja olin laittanut itselleni kahvihetken. Varannut viereeni lehden ja sytyttänyt kynttilän. Juuri kun istahdin ja meinasin nauttia hetken kuului makuuhuoneesta kutsuhuuto. Vauva oli herännyt. Äidin toiveeksi riitti silloin "kun saisi joskus juoda kupin kahvia ihan rauhassa."
Ei minulla edelleenkään ole joululahjalistaa. Miehen kanssa sovitaan yleensä etukäteen, että ei osteta toisillemme lahjoja. On niin väkinäistä monesti se miettiminen. Joskus keksitään yhdessä joku isompi yhteinen asia kotiin. Muuten keskitytään lasten lahjoihin. Oma joulumieli syntyy muista asioista kuin lahjoista.
Tänä vuonna sain kuitenkin lahjan. Yltäkylläisen poikkeuksen arkikiireeseen. Lähdin ystävän kanssa toiselle ystävälle kylään pidennetyksi viikonlopuksi Saksan Ladenburgiin. Olimme ajaneet täällä matkoillamme Suomeen, mutta Saksan adventtiaika oli uusi kokemus. Matka sattui kaiken kiireen keskelle, joten lähtö oli nopea ja kassi puolityhjänä matkustin odottavissa tunnelmissa.
Täällä sitä nyt sitten on ihmetelty muutama päivä. Vietetty eilen parituntinen kauppojen suklaavalikoimien äärellä. Mikä valikoima ja valinnanvaikeus. Teki mieli ottaa jokaista sorttia, kun kaikki olivat niin kauniita. Tänään oli vuorossa sama ihmettely juusto- ja kinkkuhyllyn vieressä. Nyt on kassit täynnä suklaata, juustoa ja kinkkua. On siinä huomenna tullimiehillä ihmettelemistä, jos sattuvat kassejani tarkastamaan.
Varsinainen lahja on ollut joulutorit ja kauppojen toinen toistaan hienommat näyteikkunat. Eilinen ilta vietettiin Heidelbergin kauniissa vanhassa kaupungissa ja tänään Mannheimin joulutorilla ja Ladenburgin vanhassa keskustassa. Olisin voinut pysähtyä jokaisen ikkunan ääreen tai pistäytyä kaikissa kadun kahviloissa ja kuppiloissa. Maistaa jotakin kaikista kojuista. Se ei tietenkään ollut mahdollista yhdellä kertaa. Toivottavasti tulevaisuus tuo minut näille kulmille toistekin.
Tänään ystäväni oli järjestänyt yllätyksenä meille tunnin mittaisen jalkahoidon. Sokerina kaiken pohjalla. Hemmoteltu äiti kiittää näistä lahjoista ja valmistautuu palailemaan huomenna omiensa pariin. Kassit täynnä kaikkea ihanaa ja toiveet täyttyneenä. Kahvia on tullut näes juotua monen monta kuppia, jokainen niistä ihan rauhassa:).
ps. Ilta-kuvat ovat Heidelbergistä.
Ei minulla edelleenkään ole joululahjalistaa. Miehen kanssa sovitaan yleensä etukäteen, että ei osteta toisillemme lahjoja. On niin väkinäistä monesti se miettiminen. Joskus keksitään yhdessä joku isompi yhteinen asia kotiin. Muuten keskitytään lasten lahjoihin. Oma joulumieli syntyy muista asioista kuin lahjoista.
Tänä vuonna sain kuitenkin lahjan. Yltäkylläisen poikkeuksen arkikiireeseen. Lähdin ystävän kanssa toiselle ystävälle kylään pidennetyksi viikonlopuksi Saksan Ladenburgiin. Olimme ajaneet täällä matkoillamme Suomeen, mutta Saksan adventtiaika oli uusi kokemus. Matka sattui kaiken kiireen keskelle, joten lähtö oli nopea ja kassi puolityhjänä matkustin odottavissa tunnelmissa.
Täällä sitä nyt sitten on ihmetelty muutama päivä. Vietetty eilen parituntinen kauppojen suklaavalikoimien äärellä. Mikä valikoima ja valinnanvaikeus. Teki mieli ottaa jokaista sorttia, kun kaikki olivat niin kauniita. Tänään oli vuorossa sama ihmettely juusto- ja kinkkuhyllyn vieressä. Nyt on kassit täynnä suklaata, juustoa ja kinkkua. On siinä huomenna tullimiehillä ihmettelemistä, jos sattuvat kassejani tarkastamaan.
Varsinainen lahja on ollut joulutorit ja kauppojen toinen toistaan hienommat näyteikkunat. Eilinen ilta vietettiin Heidelbergin kauniissa vanhassa kaupungissa ja tänään Mannheimin joulutorilla ja Ladenburgin vanhassa keskustassa. Olisin voinut pysähtyä jokaisen ikkunan ääreen tai pistäytyä kaikissa kadun kahviloissa ja kuppiloissa. Maistaa jotakin kaikista kojuista. Se ei tietenkään ollut mahdollista yhdellä kertaa. Toivottavasti tulevaisuus tuo minut näille kulmille toistekin.
ps. Ilta-kuvat ovat Heidelbergistä.
