Kun katson hotellihuoneesta ulos näen Adrianmeren parvekkeeni alla. Vastarannalla on Venetsia. Sen vaikutus on selvä. Piran saa minut huokailemaan. Talot ovat eriväriset, sopivasti kuluneet ja niin kauniit. Tämä kaupunki on oikea kaunotar.
Matkaopas varoittelee turistivirroista, jotka tukkivat kesäiset kadut. Meistä täällä ei ole ollenkaan turisteja. Saamme jotkut kadut vain itsellemme ja iltauinnilla omimme koko meren. Kyllä meidän vain kelpaa.
En tiedä onko mitään ihanampaa kuin puhtaan valkeat lakanat. Avoin ovi, josta tuuli leyhyttelee pedissä pötköttelijää. Taustamusiikkina aallot, jotka lyövät rantakiviin. Se onkin ainoa musiikki. Mietimme pitkään miksi kaupunki ikään kuin uinuu. Lopulta ymmärsimme, että missään ei soi mikään. Ravintolatkin ovat aivan hiljaa.
Hyvä kun koukattiin. Kannatti.
