Matkalla Istiklalilta alas kultaiselle sarvelle, löytyy Galatan torni. Torni rakennettiin genovalaisten toimesta vuonna 1348 ja se on siitä asti noussut Peran alueen ylle maamerkkinä. Ei tosin alkuperäisessä asussaan, sillä muutaman kerran tornia on jouduttu rakentamaan uudestaan. Tornin sisällä on kovin vähän nähtävää. Yläkerrassa voi juoda ja syödä, mutta oleellisin asia on tornin ympäri kiertävä näköalaparveke.
Tornia kiertäessä saa ihailla kattoja jokaisesta suunnasta. Mielenkiintoisinta oli tutkailla kattojen päällä näkyviä kattoterasseja ja yrittää hahmottaa miten löytäisi tiensä kattoravintoloihin. Kattokassista ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä hän ei ole vieläkään muuttanut Istanbulin Peraan.
Ruoalle kannattaa mennä jonnekin muualle. Tai ainakin me olemme menneet. Illan hämärryttyä voi kävellä alas Galatan sillalle ihailemaan Istanbulin valoja. Hypätä lopuksi lauttaan ja matkustaa kotiin Aasiaan.
Istanbulin illan teille kuvasi mieheni. Olkaapa hyvät.
