Istiklalilla poikkeamme viikottain. Se on lempikatujani Istanbulissa. Ei kuitenkaan kannata unohtaa Istiklalin sivukatuja, jos on tänne asti saapunut.
Ollessani mieheni kanssa matkassa, jatkamme usein Istiklalin Tünelin puoleisesta päästä alas Galata- sillalle. Mieheni soittaa kitaraa, luuttua, rumpuja, pianoa jne. Musiikki-innostus on onneksi siirtynyt myös lapsille. Musiikki-ihmiselle tämä Istiklalin päädystä lähtevä katu onkin varsinainen aarreaitta. Tällä alaspäin viettävällä kadulla on musiikkiliike poikineen. Täällä myydään rumpuja, pianoja, kitaroita, huiluja... Eikä vain myydä vaan korjataankin. Tällä kertaa meillä oli mukana lasten kovia kokenut kitara. Kolmonen oli pelannut sählyä sisällä kohtalokkain seurauksin. Näitä seurauksia lähdettiin paikkaamaan korjaajan luokse.
Alamäki vedättää. Kuljemme ohi Galatan tornin. Helpomminkin tämän matkan voisi toteuttaa käyttämällä Euroopan vanhinta maanalaista. Tällä kertaa päätämme kuitenkin liikuttaa jalkojamme ja silmäillä kaupunkia. Pidän tästä kadusta. Siellä on aina kulkijoita ja alamäki etenee vauhdilla. Silmäni tarttuvat ikkunan pesijään päidemme yllä, t-paitoihin tai hedelmäkauppiaisiin. Istanbul jaksaa yrittää.
Alas päästyämme näemme jo Galatan sillan. Kultaisen sarven yli hyppäävä silta on tunnettu kalastajistaan. Saavut mihin aikaan päivästä tahansa, löydät heidät siimojaan kokemasta. Syötit ja saaliit makaavat vierestysten kalastajan vieressä. Miehet vieri vieressä keskittynein ilmein. Kalastajien alapuolella lukuisat kalaravintolat odottavat asiakkaitaan. Minä en tykkää Turkin kaloista. Maistuvat liian- kalalle. Kalastajat sen sijaan levittävät ympärilleen rauhaa. Tunnista toiseen odottaen. Ehkä pian jo nappaa.
Alamäki vedättää. Kuljemme ohi Galatan tornin. Helpomminkin tämän matkan voisi toteuttaa käyttämällä Euroopan vanhinta maanalaista. Tällä kertaa päätämme kuitenkin liikuttaa jalkojamme ja silmäillä kaupunkia. Pidän tästä kadusta. Siellä on aina kulkijoita ja alamäki etenee vauhdilla. Silmäni tarttuvat ikkunan pesijään päidemme yllä, t-paitoihin tai hedelmäkauppiaisiin. Istanbul jaksaa yrittää.
Alas päästyämme näemme jo Galatan sillan. Kultaisen sarven yli hyppäävä silta on tunnettu kalastajistaan. Saavut mihin aikaan päivästä tahansa, löydät heidät siimojaan kokemasta. Syötit ja saaliit makaavat vierestysten kalastajan vieressä. Miehet vieri vieressä keskittynein ilmein. Kalastajien alapuolella lukuisat kalaravintolat odottavat asiakkaitaan. Minä en tykkää Turkin kaloista. Maistuvat liian- kalalle. Kalastajat sen sijaan levittävät ympärilleen rauhaa. Tunnista toiseen odottaen. Ehkä pian jo nappaa.
