Yhdeksän vuotta sitten ajoimme autolla Etelä-Turkkiin. Kolmonen oli vauva. Imettävä äiti ja auton ilmastointi ei ollut hyvä yhtälö. Antalyan helteissä olin hurjassa kuumeessa rintatulehduksen vuoksi. Piti käydä ottamassa vauhtia paikallisesta sairaalasta. Viileä huone ja tiputus. Antinbioottia suoraan suoneen ja johan taas päästiin jatkamaan matkaa.
Seuraava ikävä yllätys tapahtui ennen Kaşia. Meiltä hajosi kamera. Reissulta jäi siis hyvin vähän mitään kuvallista muistoa. Kokemuksia sitäkin enemmän ja halu päästä joskus uudestaan niihin maisemiin. Viime talvena me tutustuimme nuoreen mieheen, joka toimii työkseen oppaana Kemerin lähettyvillä. Oli selvästikin aika tehdä etelänmatkan uusinta ja aloittaa se ystävämme luota. Mert järjesti meille majoituksen ja muutakin mukavaa matkan alkajaisiksi.
Ajetaanpas siis Kemeriin. Matka on kyllä pitkä, mutta lopussa meri seisoo. Niin ihanan turkoosina ja kirkkaana. Kutsuen suolaiseen syliinsä.
Seuraava ikävä yllätys tapahtui ennen Kaşia. Meiltä hajosi kamera. Reissulta jäi siis hyvin vähän mitään kuvallista muistoa. Kokemuksia sitäkin enemmän ja halu päästä joskus uudestaan niihin maisemiin. Viime talvena me tutustuimme nuoreen mieheen, joka toimii työkseen oppaana Kemerin lähettyvillä. Oli selvästikin aika tehdä etelänmatkan uusinta ja aloittaa se ystävämme luota. Mert järjesti meille majoituksen ja muutakin mukavaa matkan alkajaisiksi.
Ajetaanpas siis Kemeriin. Matka on kyllä pitkä, mutta lopussa meri seisoo. Niin ihanan turkoosina ja kirkkaana. Kutsuen suolaiseen syliinsä.
Emme itse asiassa olleet ihan Kemerissä, vaan sen lähellä olevassa pikkukylässä. Lisään sen tuohon tunnisteisiin, kunhan saan paikan nimen selville. Lonely Planetin kartta ei sitä kerro. Oli sen verran pieni tuppukylä. Siellä yövyimme kolme ensimmäistä yötä.
Edit: Niin, apu saapuikin pikaisesti. Paikka oli siis Çamyuva, hieman Kemeristä Eteläänpäin.
