Luonto tulee mummolan ovelle. Ensimmäisenä aamuna kakkonen katselee papan kanssa naapurin tontilla aamupalaansa nauttivaa jänistä. Räkättiparvi herättää mummon unestaan, ovat syömässä punaisia viinimarjoja. Sadevesitynnyrissä uiskentelee sammakko. Tänä aamuna mummo ja pappa olivat pelastuspartio. Pikkuruinen siilivauva oli kävellyt poikien maaliin ja takertunut tiukasti verkkoon. Pieni poloinen saksittiin irti verkosta ja tuotiin sisälle toipumaan järkytyksestä.
Pieni piikkipallo kulki kädestä käteen. Ehkä terapiamme sai sen entistä ahdistuneemmaksi? Ihailimme pientä nenää, ja varpaita, jotka pilkistivät piikkikuoren alta. Mummo sanoi, että siileille ei saa antaa maitoa. Maito ei sovi niille, sillä siileillä on kuulema lanktoosi-intoleranssi.
Ulkona pieni haisteli hetken ilmaa, työnsi nokkansa ruohikkoon ja pisti sitten tassua toisen eteen. Päättäväisesti se kulki kohti mummon kasvimaata ja siitä suorinta tietä pöheikköön. Toivottavasti siileihin on sisäänrakennettu suuntavaisto, joka johdattaa ne kotiin?
Kirjahyllyssä minulla on Siilin eleganssi. Ehkä huomenna katson sopiiko se minulle.
