Olen mielestäni ihan kelpo taloudenhoitaja. Tapanani ei ole elää yli varojen tai tehdä spontaaneja ostopäätöksiä vailla katetta. En ostele osamaksuilla, vaan mieluummin säästän tarvittavan summan ja ostan sitten. En pihtaile jokapäiväisessä elämässä, mutta en myöskään pröystäile. Kultainen keskitie ei ole oikea sana, ennemminkin perheemme kulkee taloudellisesti sellaista mukavaa maantietä, jonka sivustalla saa välillä aueta kaunis maisema tai joku muu arkea kohottava asia.
Lomilla ei säästellä. Se on perheemme kirjoittamaton sääntö. Lomilla ei kuulu laskea, että raaskitaanko ostaa nyt jäätelöt tai mietitä, että pitäisikö jättää jälkiruoka ottamatta kivemman kokoisen laskun takaamiseksi. Loman kuuluu erota arjesta ja silloin täytyy saada hieman luksusta. Ja kyllä, luksus näyttää kuvienkin perusteella tarkoittavan hyvin syömistä:). Tässäkin tietenkin tulotason suomissa rajoissa. Emme siis katsele viiden tähden hotelleja emmekä syö Michelin tähden ravintoloissa.
Lomia varten sen sijaan tarvittaessa säästetään. Tai venytetään arjessa kuruşia yllättävien maksujen maksamiseksi. Sellainen älä osta mitään - kuu on menossa mm. juuri tällä hetkellä. Viime kuussa kun lomailtiin muutama hulvaton päivä ja huollettiin sen lisäksi autoa monella sadalla eurolla. Näin tehden saatiin tilit miinukselle ja tilanteen tasaamiseksi on tarkkailtava syömisiä ja elettävä muutenkin suu säkkiä myöten.
Tämän kertaisen arkeni-sarjan lopuksi Minen säästövinkit:
Säästökuukausina perheemme siirtyy hippiaikaan ja antaa hiusten kasvaa. Tämä koskee lähinnä perheen miesväkeä, sillä tämän perheen naisväki tulee tosi halvaksi näissä hiusasioissa muutenkin. Kampaajalla käynti on edullista Turkissa, mutta vielä edullisempaa on, kun sutaisee tukan sykerölle ja jättää kampaamon oven aukaisematta. Helppoa tämä säästäminen! (Ja kyllä Vihreatniityt, mietin heti sinua tätä kirjoittaessani...)
Säästöä syntyy joka kuukausi perheemme halvoista harrastuksista. Kävely on ilmaista ja säästökuukausina täytyy reitit valita niin, että ei tarvitse ajaa sitäkään vähää bussilla. Hyötykävely on muutenkin ollut kuukauden kova sana, sillä auton myynnin jälkeen, on täytynyt kävellä mm. kauppaan tai kinuta kyytejä kavereilta.
Säästökuukausina saamme kiittää itseämme siitä, että perheen äiti on puhelinkammoinen, eikä lörpöttele perheelle pitkiä puhelinlaskuja. Myös jälkikasvu tulee halvaksi tässä asiassa, sillä heille ei ole ostettu puhelimia esikoista lukuunottamatta. Skype-puhelut on ilmaisia ja kaikki äitiä lukuunottamatta osaavat käyttää niitä. Kukkaro kiittää!
Suurin säästö tulee kuitenkin sillä, että pysyy kotona. Ostoskeskukset on säästökuukausina kiellettyjä. Kun ei tule kierreltyä ostarilla ja käytyä samalla sisustuskaupoissa ja vaatekaupoissa, ei tule myöskään ostettua sieltä mitään. Ruokaostoksetkin pysyy kummasti kohtuullisuuden rajoissa, kun ne joutuu kantamaan kotiin lähikaupasta. Voimat ovat näet onneksi rajalliset ja se karsii monta asiaa pois ostoskorista.
Älä osta mitään - kuussa ei siis osteta vaatteita, kirjoja, lehtiä, kynttilöitä, servettejä eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ruoka-tarvikkeita ja muuta välttämättömyystarviketta on pakko hakea, mutta sitäkin vakaata harkintaa käyttäen. Vessapaperia ilman ei kuulema perheen mielestä ruveta elämään ja shamppootakin esikoisen mukaan tarvitaan, vaikka kuinka olisi säästökuu. Ruokatavaroista sen sijaan pihdataan ja otetaan käyttöön viimeinen säästökikka eli tyhjää nyhjästä-periaate.
Totuus on se, että tavallisina viikkoina kauppaan menee melkoinen määrä rahaa. Tulee ostettua ruokatavaroita varmuuden vuoksi ja kaappien perälle hilloutuu asioita. Noloa tunnustaa, mutta kaappeja siivotessa saattaa tulla vastaan monta vuotta sitten vanhaksi menneitä mausteita yms. Tyhjää nyhjästä viikoilla kaivetaan siis kaappeja ja pakastinta ja tavoitteena on syödä ne tyhjäksi. Kaupasta haetaan vain se, mitä ehdottomasti tarvitaan kotona olevien ruokatavaroiden tyhjäämiseksi.
Liha on kallista. Säästöviikoilla kannattaa siis keittää tomaatti- tai linssikeittoa sekä riisipuuroa. Eilisen päivän tähteet ei oikein maistu kenellekään, ne kannattaa siis tuunata (inhoan tuota tuunata sanaa). Puuron tai perunamuussin loput sämpylätaikinaan ja eilisestä riisistä risottoa. Pyttipannua, kasvissörsseliä jne. Parasta olisi opetella tekemään sopiva määrä ruokaa, joka tulee syötyä yhdellä istumalla.
Saako älä osta mitään - kuussa huvitella? Saa toki, mutta pitää etsiä ilmaiset huvit. Ei siis mennä elokuviin, vaan järjestetään kotiin videohetki. Vapaapäivinä keksitään kotipiha-tekemistä, kuten tennismatsia tai grillipartyt parvekkeella. Istanbulissa näet kaikki maksaa, kun lähtee pois kotipihalta. Ilmaista huvia on myös lukeminen, lautapelit ja legojen rakentaminen.
Kuinkas älä osta mitään - kuukausi on sitten edennyt? Ihan hyvin. Syksyllä näyttää toteutuvan yksi piiiitkäaikainen matkaunelma, kiitos löytyneiden lastenhoitajien, joten säästömotivaatio on nyt korkealle. Ai niin, ostettiinhan me myös yksi auto, lasketaankos sitä?
Kuinkas teillä säästetään? Vai tarvitseeko säästää ollenkaan?
