Kukkulalle tai korkean rakennuksen huipulle kiivetessäsi voit huomata, että Istanbul on kaikkea muuta, kun ankea harmaa betonikaupunki. Kaupungin kauneus perustuu minusta sen alla polveileviin kukkuloihin. Rinteille rakennettu kaupunki on ilmeikkäämpi, kun tasaisella maalla sijaitseva lajitoverinsa. Tietysti Istanbul saa kiittää kauneudestaan myös salmiaan, sekä merta. Konstantinus Suurella oli silmää rakentaa kaupunkinsa juuri tähän näiden salmien ja Marmarameren ääreen. Ilmettä kaupungille luo myös talojen monenkirjavuus. Hyvästi tarkoin määritellyt "samanlaiset talot samaan paikkaan"- ajattelu. Täällä on rakennettu vieriviereen taloa jos jonkunlaista ja maalattu ne mielikuvitustakin käyttäen.
Huomaatte myös varmaan pian, että kaupunki on ilahduttavan vihreä. Siitä saamme kiittää kaupungin monia puistoja ja puistoalueita. Istanbulin lempipaikkoja luetellessani ei paranekaan siis unohtaa kaupungin ihania puistoja. Tällä kertaa esittelen teille niistä kolme, aloittaen "meidän puistostamme".
Etsiessämme kaupungista kotiamme reilu kymmenen vuotta sitten oli yksi kriteereistä se, että talo olisi lähellä puistoa. Näin päädyimme asumaan Istanbulin Aasian-puolella sijaitsevaan Göztepen kaupunginosaan. Kotikadulta pääsi aika nopeasti kävelemään junaradan ylittävälle kävelysillalle, jonka toisella puolella sijaitsi Özgürlük (suomeksi Vapauden)- puisto. Tästä puistosta tulikin meille kuin oma luksuspiha, jossa vietimme aikaa useamman kerran viikossa.
Puistosta löytyy kaksi kahvila-ravintolaa. Toinen sijaitsee puiston keskellä olevalla kukkulalla. Sinne voi istahtaa värikkäisiin säkkituoleihin kahviansa hörppimään suuren Turkin-lipun alle. Toinen kahvila on puiston vesiaiheen vieressä tarjoten kahvin ja pikkusuolaisen lisäksi ihan kunnon ruokaakin nälän yllättäessä. Puistoilemaan voi myös lähteä omien eväiden kanssa, sillä puiston perällä sijaitsee piknikalue pöytineen. Kesällä ja viikonloppuisin kannattaa tosin käydä varaamassa paikkansa ajoissa, sillä pöydät ovat kysyttyjä ja täyttyvät nopeasti.
Lapsille puistossa on tarjolla useampi leikkipaikka, jotka ovat hyvin varusteltuja kiikuin, liukumäin ja kiipeilytelinein. Jos ottaa omat pyörät mukaan voi puiston laidalla ajella liikennepuistossa. Rahalla pääsee myös juna-ajelulle tai erilaisiin kolikolla toimiviin vempeleihin. Pelit voi laittaa pystyyn puiston toisella reunustalla olevilla kentillä. Kävelijöille ja juoksijoille on puiston ympäri tehty juoksuradat. Koiraihmiset voivat tuoda koiransa tapaamaan lajitovereitaan koirapuistoon jne.
Silmäniloa tästä puistosta löytyy paljon. Istutukset ja nurmialueet ovat hyvin hoidetut. Vesialtaat ovat myös puhtaat ja kauniit. Kauneuden vuoksi täytyy kestää sen verran, että nurmikolle ei ole menemistä. Sitä vain ihaillaan vierestä. Täältä löytyy myös suomalaiselle katseltavaksi koivuja.
Maanantaisin puistoon päätyvä saa vielä ylimääräisen ilon. Silloin puistoa reunustaa viikkobasaari, josta voi käydä ostamassa hedelmät piknikille tai vain käydä katsomassa basaarin värejä ja aistimassa tunnelmaa. Tai jos vielä paremmin sattuu voi puiston kulmassa olevassa ulkoteatterissa olla menossa näytös, jota voi puistoilun ohessa käydä katsomassa.
Puistossa asustelee kulkukoira-jengi. Ovat päivällä leppoista porukkaa, jota ei tarvitse pelätä. Yöllä ei kuitenkaan parane puistoilemaan pyrkiä, sillä silloin rupeavat isottelemaan. Mieheni edellinen työpaikka sijaitsi tämän puiston toisella puolella ja hän tapasi kulkea työmatkat kätevästi pyörällä. Eräänä päivänä oli työt pitäneet miestä kiireisenä pikkutunneille asti. Yöllä lähti polkemaan kotia päin entiseen tapaan puiston halki. Özgürlük- puiston koiralauma oli hyökännyt pyöräilijäni kintereille hurjana heti puiston reunalta. Oli saanut pyöräilijä polkea vimmatusti haukkuvat koirat kintereillään. Puiston toisella reunalla oli ilmeisesti tämän jengin reviirin raja ja pysähtyivät siihen kuin seinään. Sen jälkeen ei mies erehtynyt yöllä pyöräilemään. Tästä piti tosin huolen myös Hra. Varas, joka vei miehen pyörän kellarista kardemumman yössä.
6 kommenttia :
Onpa teillä kiva puisto lähialueella.Minulla on puisto ihan vieressä ja kaupungin keskuspuisto lähellä,ja pidän tärkeänä juuri tuota puistojen läheisyyttä. Mutta koivuja ei ole näissä meidän puistoissamme:(
Tuollaiset koiralaumat voivat olla aika pelottavia..
Yaelian: Tämä puisto oli siis ensimmäisen kodin lähellä. Kodissa ei ollut mitään omaa pihaa, joten puisto oli välttämätön. Nyt asumme täällä ihan toisaalla. Tässäkin on kivoja puistoja suht lähellä, mutta niihin pitää mennä melkein kyllä autolla. Sen sijaan nyt meillä on tosi hyvä vartioitu piha, jonne lapset voi itsekseen mennä. Siinä on pelikentät ja leikkipuistot, sekä viheralueet ihan heti oven takana.
İhanba puisto ja monipuolinen.
Vihreys onkin varmaan aikalailla kaikkialla Turkin kaupungeissa asia,mita yllapidetaan.Mekin asumme vanhalla asutusalueella,missa on puita talojen takana,edessa ja valissa.Kaupunki pitaa huolen siita,etta myös katukuvassa löytyy vihhreaa ja kukkia.
Suomessa esim.synnyinkaupungissani Jyvaskylassa ovat keskustan kivitalot kiinni toisissaan,ja vain harvojen valissa pilkistaa mitaan vihreaa.
Sateenkaari: Sitä betoniviidakkoa minä Istanbulista odotin, kun teimme muuttoa. Kaupunki oli ihana yllätys ja vuosien myötä se yllättää aina vain uusin puolin. En puutu politiikkaan, mutta totuus on sen, että ulkoisesti kaupunki on kehittynyt huimasti viime vuosien aikana. Nykyinen johtava puolue on mm. panostanut paljon juuri näihin viheralueisiin, joka tietysti on ollut itselleni ilon aihe. Kritiikkiä riittää siitä mihin rahat olisi voitu järkevämmin käyttää, se on tietysti selvä. Etenkin kun eletään kaupungissa jossa vesi on välillä lopussa ja viheralueiden kasteluunhan sitä uppoaa melkoisesti kesäisin...
Oi kuinka viehättävä puisto ja kaikkinensa ihastuttava kirjoitus!
Elma-Ilona: Täällä on onneksi hienoja puistoja. Emme enää asu tuon vieressä, valitettavasti. Nyt on kuitenkin taloyhtiössä kiva oma piha, mikä on tietysti lasten kanssa helpompaa. Ulos pääseminen ei ole äidin viitsimisestä kiinni.
Lähetä kommentti