Kolmonen täytti perjantaina 12-vuotta. Koko juhlapäivä kului laukkuja purkaessa, pyykkiä pestessä ja ruokakaappeja täyttäessä. Illalla otettiin kuitenkin juhlasta kiinni.
Teltta rakennettiin parvekkeen nurkkaan, tutulle paikalle. Kannettiin patjat, tyynyt ja lakanat sisään. Aku Ankkoja unohtamatta. Levitettiin matot parvekkeen lattioille, katettiin pöytä ja sytytettiin lyhtyihin tulet. Sankarin toiveruokana oli tortillat. Jälkiruokana donitseja ja kakkua. Henkilökohtainen ruohonleikkurimme mussutti koivun alla heinää ja lehtiä.
Illan päätteeksi teltassa paistoi vielä pitkään taskulampun valo. Kuului kääntyvän sivun kahahdus kuutamonvalossa. Isi ja äiti olivat asettutuneet parvekkeen toiseen nurkkaan. Tietokoneelta katsottiin elokuvaa. Nautittiin illan viileydestä helteisen päivän perään.
(Psst. Helist ja Saga: Huomatkaa tomaatintaimeni:))
Illan päätteeksi teltassa paistoi vielä pitkään taskulampun valo. Kuului kääntyvän sivun kahahdus kuutamonvalossa. Isi ja äiti olivat asettutuneet parvekkeen toiseen nurkkaan. Tietokoneelta katsottiin elokuvaa. Nautittiin illan viileydestä helteisen päivän perään.
Muualla hyvä, mutta kotona paras.
18 kommenttia :
Tuon kotoisan fiiliksen voi hienosti aistia kuvista, ja yllättäin ne mökillä tai kotitalon päädyssä vietetyt kesähetket teltassa lueskellen nousivat elävästi mieleen :)
Lueskelin viimeyönä pitkään Näitä hurmaavia tarinoita ja viihdyin, viihdyin, viihdyin :DD
Ja jatkan niin pian kuin vain ehdin!
En alun jälkeen muistaaksen jättänyt kommentteja (luin postaus kerrallaan, kommentitkin) mutta hyviä muistoja heräsi monia...se erikoisessa uunissa "pitkin seiniä" paistettu leipä...nammmm, olen syönyt useammankin kerran, samoin vesi kielellä olen muistellut monia ihania turkkilaisia ruokia, juurikin niitä perusmakuja, yleensä meikäläisen makuun vähän suolaisia, mutta siellä asiaan kuuluvia :)
Näin kivaa lomamatkaa (ja näin helposti!) en ole tehnyt aikoihin!
Kuviin tulen varmasti viivähtelemään vielä usein, bongasin niiiiiiin paljon eriomaisen upeita kohteita...
Nukutteko te vanhemmatkin parvekkeella?
Kiva tuo koivu, mista se on tullut? En muistaakseni ole koivuja Turkissa nahnyt.
Muualla hyvä, kotona paras... Mutta mitä muistoja teillä onkaan uusimmalta matkaltanne vaikka muillekin jakaa. Onnea vaan pikkumiehelle kuin koko huonekunnalleen.
Tulen Lissun kautta lukemaan tätä sujuvasti kirjoitettua tarinaasi matkan varrelta. Terveisiä Suomesta. Meillä vietetään tänään nuorimmaiseni 15v synttäriä kauhean mopoautokuumeen hallitessa elämää. Mopoautot ovat tällä ylimitoitetun kalliita, samoissa hinnoissa käytettyinä kuin vanha perheautomme. Hienot tomaatit sinulla, mutta kasvavatko nuo miekkaliljatkin sinulla parvekkeellasi? Niistä oli kauniit kuvat.
hienoa huomata, että koivu kasvaa kukkaruukussa, kuten meillä eksoottiset etelän palmut tai muut kasvit.<33
totta on, ettei kotioloja mikään voita.<33
paljon onnea kolmosellenne, alkaa olla jo iso poika!!!
teistä näkee ja näistä postauksista, että lapset ovat elämänne aarre, vaalikaa sitä.<333
oikein ihanaa sunnuntaipäivää koko perheellenne, mine.<33333
Melkoiset puskat nuo sinun tomaattisi jo! Minunkin 20-30cm ja odottavat siirtoa isompaan ruukkuun. Kasvoivat hetkessä.
Mukavan koti-illan ja syntymäpäivän saitte loihdittua kuin tyhjästä. Voi tuota pupua, niin söpö! Taisi saada sylejä yllin kyllin kaipaavilta lomalaisilta.
Pepi: Kiva, että viihdyit:D. Alkupään matkat oli tähän astisista mieleenpainuvimmat. Siksi kai niistä aloitin. Harmi vain, että harva kävi silloin lukemassa.
Minäkin lapsena nukuin teltassa omakotitalomme pihalla. Se oli jännittävää. Viikonloput telttailtiin Kotkan saaristossa, Täällä teltta takaa viileämmät unet.
Anu: Ei nukuta. Yhden yön nukuin joku kesä sitten, kun lapset jostakin syystä nukkui omissa sängyissä ja teltta oli tyhjä. Minä alan vaatimaan tässä iässä jo hyvän patjan. Omassa sängyssä on maailman paras nukkua. Illalla kyllä istumme parvekkeella pitkään vilvoittelemassa ennen nukkumaanmenoa.
Koivu tuli minulle perintönä yhdeltä suomalaiselta paluumuuttajalta. Kotikoivu, voiko sitä muuta toivoa:). Kyllä niitä joskus Istanbulin puistoissakin näkee.
Lissu: Kyllä matkailu avartaa ja kokemuksia karttuu. Kirjoitan tämän matkan tarinoiksi joskus myöhemmin. Kiitos onnitteluista. Kakkonen lopettaa meidän synttäriputken. Ovat kaikki kesänlapsia. Mies kevään ja minä syksyn.
Rva Pioni: Lämpimästi (suorastaan helteisesti) tervetuloa. Onko ne miekkaliljoja? Kyllä ne kasvaa parvekkeellani ja ovat piiitkiä. Ensin pukkasivat vain pidempää ja pidempää lehteä ja ajattelin, että ei tule mitään, mutta reissun aikana puhkesivat kukkaan.
Meillä esikoinen täytti 14 ja moposta oli puhetta. Oli onneksi itse sitä mieltä, että ei tule haluamaan mopoa. On niin kallis jo pelkkä kortti. Katsotaan sitten tulevassa, että onko pojatkin samaan mieltä.
Aili: Koivu onkin täällä eksoottinen lajike. Puuttuu vain sauna, johon koivuvihdat taittaa. Tosin nytkin on auringossa lähes sauna-lukemat. Hikeä pukkaa ihan vain istuessa.
Lapset on aarre. Elämän suurimpia lahjoja. Joskin välillä vähän työläitä sellaisia:).
Saga: Kyllä on Helmiä halittu. Koko kadonneen ajan edestä. Se oli kasvanut hurjasti. Ja syö kaiken mikä eteen tulee. Erityisen mieltynyt se on niihin minun tomaatti-puskiini. Koitan estää sitä pääsemästä niiden luo.
Onnea kolmoselle! :)
Hyvänen aika! Ovatko nuo ne siemenistä kasvatettuja sokeritomaatteja? Ovatpa komeita! Omani ovat samassa vaiheessa eli kukkivat, mutta aloitit paljon myöhemmin kuin minä! Täällä ei tosin uskoisi, että on jo kohta heinäkuun puoliväli! Pilvistä/tuulista/sateista ollut melkein koko ajan. Vain muutama todella kaunis kesäinen päivä ollut, jopa toukokuu oli kesäisempi! (Toisaalta vetelen viimeistä raskauskuukautta eli en oikeastaan kaipaakaan hellettä :D)
Lupaathan laittaa kuvia myös punaisista tomaateista, kun sen aika koittaa ;) helist
Helist: Niin, ajatella. Puristin kaikki taimet yhdestä minipienestä luumutomaatista. Jos nämä nyt satoa saavat aikaisiksi niin minun täytyy olla ihan puutarhuri:). Tai no, ehkä osansa kiitoksista saa tämä täkäläinen sää... Eli kuvia varmasti seuraa, jos tomaatteja tulee kuvattavaksi.
ONNEA odotukseen. Kolay Gelsin! Onko ensimmäinen tulossa? Vai oliko teillä muita lapsia? Jännittäviä aikoja edessä joka tapauksessa. Pienet vauvat on niin ihania. Erityisesti ne pienet varpaat... Voi voi.
Kyllä sinussa on oltava puutarhurin vikaa, kun noin komeita tomaattipensaita olet saanut aikaiseksi! Älä unohda, että moni asia olisi voinut mennä myös pieleen.
Kiitos onnitteluista, ensimmäinen tulossa. Täällä jännitetään kovasti sitä, miten tullaan pärjäämään. Raskaus on ainakin sujunut hyvin, toivottavasti myös tulevaisuus lapsen kanssa. Onhan ne söpöjä, ne pikkuiset varpaat, sormet, nenät jne :)Helist
Ihana tuo koivunne,kasvaispa täälläkin tuollainen.Pitää ehkä pyytää koivun siemeniä...
Telttailu omalla parvekkeella on sitten kivaa,sen voi ihan noista kuvistakin aistia:) Ja pupu,ihana! Onnea jälkikäteen 12-vuotiaalle!
Helist: Kyllä te pärjäätte, niin kuin monet monet annet ja babat ennen teitä:). Vauvantuoksua vaan päiviin.
Yaelian: Otat kassiin koivun taimen ja pistät purkkiin kasvamaan. Tosin voimat sillä vähenee vuosi vuodelta ja lehdet harvenee. Pitäisi kai kaivaa jonnekin pihalle. Mitähän puutarhurit siihen sanoisi?
Tämä on turvatelttailua:). Helmikin asuu nyt tyytyväisenä parvekkeella. Kävin äsken istumassa sen seurana ja sain monta pusua. Taitaa nuolla hikisen ihon suolat? Minä puolestani taidan ottaa pitkän kylmän suihkun ja lähteä sitten kukkia kastelemaan.
Paljon Onnea 12- vuotiaalle.
İhanat tunnelmat kesayössa teilla on parvekkeellanne.
Taalla etelarannikolla ei koivuja kasva. Koivu varmaan tarvitsee sen pakkasen tavisaikaan
Sateenkaari; Ei meilläkään ole pakkasia, mutta silti koivuja jossakin näkee. Ruskaa ei ole, se vain tiputtaa lehtensä. Ruskaan tarvitaan pakkanen, niin olen kuullut. Tämä parveke on kesämme pelastus. Ihanaa on aina iltaisin sinne kiivetä. Vaikka juuri nyt, kun rukoushuudot kaikaa joka suunnalta.
Onnittelut 12-vuotiaalle vielä näin jälkikäteen! :)
Lapset muistavat varmasti pitkään nuo telttayöt..
upeita elämyksiä!
Ihanan hellyyttävä tuo teidän "ruohonleikkurinne" :)
Upean tunnelmallisia ja kauniita kuvia!
Lilja: Niin, lapsen mieleen jää usein parhaiten hetken luonnon ääressä. Se olisi hyvä muistaa. Ruohonleikkurimme on meidän kaikkien kovasti rakastama. Se rassu vain kärsii näistä helteistä. Illat ovat hänelle sitä mukavammat, kun hieman viilenee.
Telttailu ei ehkä ole enää minunkaan ykkös-juttu, mutta tuo teidän parveke kyllä houkuttaisi iltaa istumaan... t: Tiina
Täällä, kun yrittää istua joko parvekkeella tai terassilla, niin saa heti seuraksi MILJOONA itikkaa ja pari muutakin iljetystä...
Tiina: Täällä ei ole itikoita! Ainakaan minusta. Miehen ja esikoisen mukaan joskus on, mutta ne eivät ainakaan ole kiinnostuneet minusta. Se on ihan valtavan ihanaa. Tänne voi siis tulla istumaan hyttysvapaasti:).
Lähetä kommentti