Sienan Duomon pihalla katsoimme kirkosta palmunoksien kanssa poistuvia ihmisiä. Oli palmusunnuntai ja me odotimme vuoroamme päästä sisälle kirkkoon. Emme ymmärtäneet jumalanpalveluksesta kielen puolesta mitään, mutta kirkoissa onneksi saarnataan muutenkin kuin sanoin. Vanhastaan myös tiesimme, että jotakin tärkeää oli meneillä. Elimme kirkkovuoden tärkeimpiä päiviä.
Korkeuksien jälkeen oli mukava pujahtaa kirkon alapuolelle, josta löytyi kaunis kastekappeli. Näitä maalauksia oli aikanaan taiteillut mm. Lorenzo Ghiberti ja Donatello. Jälki olikin sen mukaista. Kelpaisi tuolla pienokaisensa kastaa Taivaan kansalaiseksi.
Tiesitkö tätä: Sienan keskusaukiolla, Piazza del Campolla, järjestetään vuosittain hevoskilpailut, Il Palio, 2. heinäkuuta ja 16. elokuuta. Kymmenen hevosta ratsastajineen kiertää aukion kolmesti yhden kiihkeän minuutin ajan. Silloin ei puutu vauhtia, vaaratilanteita eikä ruuhkaa Sienan kaduilta. Se(kin) jäi meiltä näkemättä.
Kirkon vieressä oli Museo Dell'opera metropolitana. Päädyimme sinne museon kattotasanteella olevan näköalapaikan vuoksi. On suorastaan nurinkurista, että korkeanpaikankammoisen äiti-ihmisen täytyy joka paikassa kiivetä lasten kanssa korkealle pelkäämään. Korkealta vain näkee asiat niin mukavan erilaisesta perspektiivistä. Ja katot on aina kauniita. Niitä ei väsy katsomaan. Kelpasi myös katsella museossa, jossa oli esillä kuvia, joita on aiemmin voinut katsella vain kirjoista. Kuvaaminen vain oli kielletty, joten taideaarteet jää nyt näyttämättä.
Korkeuksien jälkeen oli mukava pujahtaa kirkon alapuolelle, josta löytyi kaunis kastekappeli. Näitä maalauksia oli aikanaan taiteillut mm. Lorenzo Ghiberti ja Donatello. Jälki olikin sen mukaista. Kelpaisi tuolla pienokaisensa kastaa Taivaan kansalaiseksi.
Lapsille oli museokierroksen ja kastekappelin aikana lupailtu jäätelöä. Se on oiva porkkana moneen tilanteeseen. Heti museon uloskäyntiä vastapäätä olikin suloinen jäätelöbaari, josta saatiin lupaukset lunastettua. Portailla söimme herkkua ja katselin ympärilleni. Mietin, että kiittikö se onnellinen omistaja hyvää tuuriaan, kun sai asua siinä asunnossa, jossa oli pieni kattoterassi Duomo-näköaloin? Voiko sen suloisempaa kotia olla?
Vielä viimeiset kierrokset niillä ihanilla kaduilla. Oli aika jättää jäähyväiset tälle ihanalle kaupungille. Siena siirtyi lempikaupunki-listalleni. Tiesin, että tuskin palaisimme. Olin kiitollinen siitä, että saimme käydä. Olla osa sitä ihmisvirtaa, jotka ovat satojen vuosien ajan näillä kaduilla astelleet.
Tiesitkö tätä: Sienan keskusaukiolla, Piazza del Campolla, järjestetään vuosittain hevoskilpailut, Il Palio, 2. heinäkuuta ja 16. elokuuta. Kymmenen hevosta ratsastajineen kiertää aukion kolmesti yhden kiihkeän minuutin ajan. Silloin ei puutu vauhtia, vaaratilanteita eikä ruuhkaa Sienan kaduilta. Se(kin) jäi meiltä näkemättä.
21 kommenttia :
Täytyy tunnustaa, että Siena on vielä minulta näkemättä, mutta Firenzeen olen ihastunut kyllä. Tai oikeammin kaikkiin saapasmaan kaupunkeihin. Varsinkin nuo katot kertovat mielestäni erinomaisesti koko saapasmaan tavasta elää ja olla: sikin sokin kaikki ihanasti yhdessä!
Voih!
Viihdyn! Ja viihdyn ja viihdyn :D
Ja ajattelen että kun joskus se tuhat ja yksi on täynnä, toivottavasti alkaa uusi tuhat ja yksi :)
Todellisen elämän jälkeen tämä on se maailma jossa viihdyn niin kovin mielelläni!
Kiitos, Mine * syrän*
(mun taitaa olla pakko joskus tulla Istanbuliin, luulen )
Samoin minä, viihdyn. Niin ihania kuvia, melkein kuin olisi mukana!
Kiitos!
Italiassa olen ollut vain lyhyesti ihan nuorena mutta olisi mukavaa nähdä vaikka Sienna. Kirkoissa ,etenkin katolisissa,on aina niin upeaa taidetta seinillä.
Terveisiä Helsingistä!
mine, sinulla on kasapäin ihania kaupunkeja ja kyliä, joista saamme lukea hienon blogisi kautta, kiitos näistä ja sadoista muista!!!
oikein hyvää viikonloppua teille kaikille istanbuliin.<33333
Siena _on_ ihana kaupunki ja tuomiokirkko on yksi mieleenjäävimpiä kirkkoja minulle. Campolla yrittivät varastaa mieheltäni kellon ranteesta(!), mutta onneksi huomasin ja löin refleksinomaisesti sitä varasta ja kaveri lähti lätkimään. Kauniita sun valokuvasi.
Lissu: No, nythän sinä tiedät, että Sienassa kannattaa käydä:). Minäkin pidän Italiasta, kaikista paikoista joissa olen käynyt. Tämä kyllä nousi selvästi muutamien muiden yli. Tykkäsin. Suosittelisinkin, mutta entäs jos sinä olet se Firenze-ihminen?
Pepi: Minulle taas nousee välillä tuskanhiki. Alkuun ajattelin, että riittäähän näitä matkoja, mutta nyt kyllä tuntuu, että ei näitä ehkä ole tuhatta ja sataa. Ainakaan vielä. Eihän sitä tulevista matkoista tietysti tiedä... Ja kyllä sinun ehdottomasti täytyy tulla. Istanbul kutsuu, kunhan kuuntelet.
Mimon mami: Ahaa, kiva kuulla sinusta. Vieläkö mökkeilet?
Yaelian: Huomasinkin sinun vaihtaneen viileimpiin vesiin. Kateeksi käy, ei voi mitään. Täällä ei kelit muutu. Aina vaan paistaa.
Aili: Maailmassa nähtävää riittää. Kun olisi aikaa ja rahaa... Ihmeellisintä on, että saa nähdä, vaikka tuntuu, että kumpikin niistä on kortilla:).
Allu: Eläköön sinun refleksisi! Mieheltäni yrittivät varastaa kännykän takin povitaskusta täkäläisessä metrossa. Hänkin ihmetteli, kuinka automaattisesti tuli puolustauduttua. Tarttui varasta kädestä ja väänsi. Sanoi, että varas vain oli niin pokka-äijä, että tuijotti miestäni vihaisesti. Ikään kuin tämä olisi pahanteossa ilman syytä... Italiassa olemme onneksi saaneet matkata ilman varkaita. Vielä.
Voi, taas syttyi matkakuume, nuo pitäisi nähdä livenä. No, minä en enään uuteen matkaan lähde joten kaunis kiitos siitä, että laitat nämä kaikki nähtäväksemme, saa sitäkautta uusia kokemuksia.
Oikein hyvää jatkoa!
Mummeli: Onneksi nykyään voi matkustaa omalla sohvalla, jos se niikseen tulee. Mekin pelolla odotamme aikaa, jolloin on pakko ottaa lainaa. Sitten taitaa reissuamiset loppua? Voimme palata ainakin omiin vanhoihin matkoihin...
Kattonäkymät ihastuttaa jostain syystä aina. Samoin kirkkojen kattomaalaukset.
Ja Siena, toinen suosikkimme! Ihan hassua. Muistan syöneeni tuolla aivan ihanaa pastaa, jossa oli jotain kukkia päällä. Ja istuimme ikuisuuden aukiolla ja ihailimme sitä näkymää. Silloinkin oli pääsiäisen aika. Palmusunnuntain vietimme Roomassa ja sitten pääsiäisen Toscanassa. Lapset saivat niitä hervottomia suklaamunia.
Kirjailijatar: Milloin kävitte? Me olimme palmusunnuntaina Sienassa ja pääsiäisenä Pariisissa. Siitä kuulettekin sitten, kun sinne asti pääsen tarinoissani.
Me olimme siellä jo 2007, muistaakseni...aika rientää niin nopeasti. Olimme viikon Roomassa ja viikon Toscanassa. Talo oli lähellä Firenxeä, mutta kiertelimme ympäriinsä.
Olen NIIIIN vihreä kateudesta! Niin kaunista että tuonne olisi kyllä joskus päästävä. Kiitos kuitenkin erittäin paljon upeasta kuvakierroksesta. Voih, historian havinaa ja taidehistoriaa <3
Kirjailijatar: Aha. Melkein samaan aikaan sitten, me ajoimme Rooman kautta Suomeen keväällä 2008. Kuopus oli silloin kaksi.
Hietzu: Mikäs sinua pidättelee. Vaiko se normaali-pidäke; raha?
Taas niin ihania paikkoja ! Ja vähän herkkujakin; onnellisia nuo teidän jäätelönsyöjät ! Hauska kuva tuo "Rouvat kahvilassa" ! t:Tiina
Tuo on niin totta ainakin meillä "se normaali-pidäke"; iso osa palkoista menee sekä talolainaan että asumiskuluihin; lämmitys-, vesi-, sähkö- ja jätekuluihin. Kun tulette seuraavan kerran Suomeen huomaatte myös, että ruuan hinta on myös huikea... Moni ja vielä useampi paikka, maa ja maanosa jää kyllä näkemättä -- ikävä kyllä !
Tiina: Ruoka on kamalan kallista täälläkin. Siis marketti-ruoka. Luulen, että melkein Suomen hinnoissa. Ruoka on meidän suurin menoerä. Syömme siis rahamme:).
Meillä on se onnellinen tilanne ollut kaikki nämä vuodet, että meillä ei ole lainoja. Tiedämme kyllä, että matkustelu loppuu siihen paikkaan, kun Suomeen asetumme ja ryhdymme asuntovelalliseksi. Sen tähden elämmekin nyt tässä asiassa vähän kuin viimeistä päivää. Huolettomina ilman lainoja.
Sehän se; opiskelijabudjetilla ei ihan noin vain lähdetäkään matkustelemaan,vaikka lennot nykyisin ovatkin ihastuttavan edullisia.
Minäkin pidin Sienasta, tosin mulle se on ehkä kuitenkin vähän liian hieno kylä. Liian puunattu ja siisti:), mutta kaunis kuin mikä ja sieltä on ihanat muistot.
Olin siellä 1999 hyvin rakastuneena ja söin myös elämäni parhaan pizzan, sisäänleivotun artisokkapizzan. Tai siihen mennessä parhaan, parhaat tuli myöhemmin Napolissa. Juoksentelin valkoisessa pitkässä pellavamekossa alas viinitarhan rinnettä ja mieheni opetti finlandian pienelle linnulle, joka oli erään baarin häkissä. Kolibri tai joku sellainen se oli, lintu oppi sen kyllä tovin funtsittuaan.
Ai niin tuo Palio. Jokainen kaupungin kortteli on nimetty jonkin eläimen mukaan, muistaakseni se eläin oli aina korttelin nurkassa, ja jokaisella korttelilla on Paliossa oma hevonen jota väki sitten hulluna kannustaa, ja kenen heppa sitten voittaakin saa korttelien kuninkuuden vuodeksi, tai jotenkin näin:) Me olimme siellä juuri vahingossa palion aikaan, mutta kun sen tajusimme lähdimme kiireesti pois. Emme kestä sellaista härdelliä:)
Liivia: Olipa ihanat muistot:). Viinitarhat ja hulmuavat pellavamekot sopiikin passelisti yhteen. Ja vielä finandiaa visertävä lintu.
En kiinnittänytkään huomiota tuohon korttelien nimiin. Johtuu tietysti siitä, että en osaa pätkääkään Italiaa. Valitettavasti. Se kuulostaa niin kivalle kielelle.
Lähetä kommentti