"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äitienpäivä.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äitienpäivä.. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. toukokuuta 2012

217. tarina (Äiti)

Reippaan esikoistytön jälkeen meille syntyi kaksi poikaa muutaman vuoden väleillä. Päiväsaikaan olivat iloisia vekkuleita jotka toivat elämään paljon iloa. Yöllä heräsivät tiheästi muistuttamaan, että äitiys ei ole pelkästään huolettomia päiviä. Kun molempien kanssa oli vietetty unettomia öitä yli vuoden päivät päätimme, että lapsilukumme oli täynnä. Valvominen sai luvan riittää.


Myimme kaikki lastentarvikkeet. Annoimme eteenpäin pienet lastenvaatteet. Elämä alkoi hieman helpottamaan. Meillä nukuttiin taas yöllä. Sängynviereen ei tarvinnut enää varastoida vellipulloilla täytettyä kylmälaukkua. Makuuhuoneesta muutti pieni mies isoveljen kaveriksi ja oli mahdollista taas lukea kirjaa illalla omassa sängyssä. Käsilaukun olemassaolo muistui taas mieleen, kun mukana ei tarvinnut kantaa vaihtovaatekertaa, vaippoja, vellijauhoja, pulloja jne.


Sitten elämä yllätti. Haikara vieraili kutsumatta talossa. Alkoi odotus jonka lopuksi syntyi pieni ihana tyttö. Alun pelot ja kauhukuvat uudesta unettomasta vuodesta muuttuivat äitiyden iloksi. Vielä kerran sain olla pienen äiti. Nähdä taas ensimmäiset hymyt, ottaa vastaan haparoivan kävelijän, kuulla ensimmäiset sanat ja ihailla kuinka pienestä nyytistä  kasvaa tomera tyttö. Tämä tyttö oli sitä paitsi varustettu hyvillä unenlahjoilla alusta asti. Hänen kanssaan valvotut yöt voi edelleen laskea kahden käden sormilla.


Tänään oli jännittävä päivä. Puku oli odottanut sängyn vieressä ja se puettiin aamulla päälle. Koottiin tukka poninhännälle. Ihailtiin ja ihmeteltiin. Meidän ihana tyttömme. Ajettiin autolla juhlapaikalle. Isosisko johdatteli juhlijan esityslavan taakse ja me jäimme odottamaan. Katsoimme monta ihanaa esitystä alkaen koulun pienimmistä. Pyyhittiin kyyneleitä, kun olivat niin suloisia ilmeet keskittyneinä ja hämmennys katseissaan. Monella oli menossa ensimmäinen koulun kevätjuhla.


Kaikkein ihanin ja kaunein on oma lapsi. Jokaiselle äidille. Miten ylpeitä olimmekaan tytöstämme hänen pyörähdellessään valssiaan. Ottaessaan vastaan esikoulun päätös-diplomin.  Yhtyessään muiden mukana päätösriehaan. Teki mieli julistaa maailmalle että: "Tuo tuolla on minun lapseni. Minä olen hänen äitinsä. Onneksi hän syntyi."


Lämpimät onnitteluni kaikille äideille. Niistä sydämellisin tavoittakoon oman äitini, joka ei jaksa muistaa tytärtä olevan olemassakaan. Mummin, joka ei tunne lapsenlapsiaan, mutta ihailisi varmasti, jos olisi tänään prinsessani tavannut. Onnittelut myös jokaisen äidin rakkaille lapsille! Toivottavasti pääsette äitiänne juhlimaan.