Yöksi sentään pääsimme Gardajärvelle. Tosin johonkin ei niin hohdokkaaseen hotelliin ja ilman näköaloja, mutta joskus on viisasta säästää. Hotellille saapuessamme ilta oli jo pitkällä. Söimme siis iltapalat ja painoimme päämme tyynyyn.
Oletteko muuten miettineet, että miksi hotelleissa on lähes 90% varmuudella äärettömän huonoja tyynyjä? Jopa Gardajärvellä! Olen harkinnut hotellin perustamista ihan vain siksi, että minulla olisi parikymmentä pikkukikkaa takataskussa, joiden avulla hotelleista saisi helpolla paljon kodikkaampia ja miellyttävimpiä. Kunnon tyynyt ja peitot kuuluvat listani kärkipäähän.
Aamu järvellä oli kaunis. Aurinko paistoi ja vesi kimalsi. Ympärillä kohosivat vehreät vuoret ja kylät tai kaupungit järven reunustoilla näyttivät idyllisiltä. Ymmärsimme kyllä, että paikka olisi ollut oleilemisen arvoinen. Lapset olisivat ansainneet heitellä kiviä järveen. Me olisimme viihtyneet viltillä loikoilemassa ja kahvia juomassa. Sen sijaan me vain katsoimme ihaillen maisemaa ajaessamme järven reunaa pitkin kohti moottoritietä.
Illaksi oli sovittu majapaikka ystäväperheen luona Saksassa, joten oli aika paahtaa tukka hulmuten. Ensin yli alppien ja läpi Itävallan tunnelien. Saksan autobaanoja ohi kylien ja kaupunkien. Muistutus vauhdin hurmasta tuli Munchen- Stuttgart tiellä. Seisoimme tunnin odottamassa, kun onnettomuuden uhria autettiin liikenneonnettomuuden jäljiltä. Oli paras taas kiiruhtaa hitaammin.
Illalla olimme perillä. Meitä odotti pedatut pedit ja kunnon tyynyt. Mutkaton iltapala ja ystävällinen vastaanotto. Kyllä koti aina hotellin voittaa?
