Ajoimme pitkän päivän. Seitsemän ja puoli tuntia ihailin keltaisia rypsipeltoja teiden varsilla, katsoin kaihoisasti ohi jääviä mielenkiintoisia paikkoja. Sinne meni Lyon ja Dijon. Lohduttauduin huoltoasemilla ihanien kahviautomaattien ääressä. Mitähän kahvia tällä kertaa maistaisi?
Lopulta saavuimme Pariisiin. Tai jonnekin sinne Pariisin sivustoille. Meillä oli majapaikka Disneylandin mökkikylässä, joka osoittautui lasten kanssa hyväksi paikaksi. Ympärillä oli metsää, eläimiä paijattavaksi ja hyvä uima-allasosasto. Mökki oli sellainen hieman luksuksempi versio niistä leirintäalueiden mökeistä, joita joskus muutenkin olimme käyttäneet. Perhe lähti uimaan ja minä naputtelin Tompalle ohjeen: "Vie minut lähimpään Carrefouriin". Huomasimme näet, että mökin pihalla seisoi grilli, joten ajattelin käydä ostamassa pihvit ja muut pakolliset lisukkeet iltaruokaa varten.
Pääsin kauppaan, joka oli oikea taivas. Valitsin hartaudella juustoja, lihoja, leipiä... Pakkasin tavarani autoon ja käskin Tompan viedä minut takaisin majapaikkaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Se kurja kone ajelutti minut uudelleen ja uudelleen keskelle peltoa ja väitti minun olevan perillä. Koska olin niin ahkerasti luottanut siihen, en ollut yhtään pistänyt merkille teitä ja risteyksiä, joista olin tullut. Kännykän akku oli lopussa ja soitin hätääntyneenä miehelle. "Olen täällä jossakin, en tiedä missä, enkä yhtään käsitä miten pääsen sinne takaisin."
Kun tekniikka pettää, täytyy muistaa, että on olemassa omatkin aivot. Pysähdyin siis bussipysäkille ja eräs nuori mies selitti vajavaisella englannilla ja sujuvilla käsimerkeillä, että mihin rouvan olisi nyt suunnistettava. Ja näin seikkailuni Pariisissa sai onnellisen lopun, sekä perhe kerrassaan maittavan illallisen, vaikka itse sanonkin.
Niin, siitä ruoasta ei tullut yhtään kuvaa. Oli niin nälkä, että se katosi nopeasti parempiin suihin.
Seuraavaksi pääsette sitten jonottamaan kanssamme Disneylandiin. (Hessu Hopon olimmekin jo tavanneet, sillä tämä oli hänen maatilansa. Julkkisbongauksemme siis tuotti lopultakin tulosta.) Ja muualle Pariisiin. Sitä jonottamista sitten riittikin, jokaikisessä paikassa ja jokaikinen päivä. Varustautukaa siis mukavin kengin, hatuin ja juomapulloin.
