Menen jo illoissa sekaisin. Tämä oli kai niistä se, kun päivän museoreissulta palatessamme, kotona odotti kasa hiuksia kähertäviä, kukkamekkoisia ja kikattavia tyttöjä. Esikoinen oli luokkatovereineen saapunut meille valmistautumaan illan juhlallisuuksia varten. Koulun lukiolaiset olivat varanneet Kücük Çamlıcan mäellä olevan talon ja kaunokaiset olivat matkalla sinne. Koska tarjolla ei ollut kurpitsakärrejä, sai äiti lähteä kuskiksi. Tytöt jäivät juhlimaan pienelle kukkulalle, me taas lähdimme vieraiden kanssa maistelemaan Kumpiria ja Gözlemeä sille isommalle.
Säät olivat koko vieraiden lomaviikon vaihtelevia. Ilma ei ollut normaalin helteinen, vaan lämmin, mutta oikukas. Toisinaan satoi hetken, sitten taas paistoi. Iltahetki oli kuiva ja valo mitä kaunein. Kelpasi siellä istua ja maistella. Liikaa ei ruokaa annettu, sillä illaksi oltiin vielä menossa kotiin savustamaan kaloja.
Kuten kuvista näkyy, tämä kukkula on uskonnollisten istanbulilaisten mieleen. Itse ihailin huivien värejä ilta-auringon leikitellessä niiden pinnoilla. Etenkin tuo alla oleva ryhmä oikein kutitti kamerasormea. Liekö siinä oli joku naisten koraanikurssi kesäretkellä?
Oikeasti vieraamme ovat siis jo poistuneet maasta ja tänään odotan seuraavia yövieraita. Minulla on kuitenkin näitä tarinoita vielä tästä vierailusta muutamia kertomatta, joten laittelen ne ensin, ennen siirtymistä seuraaviin. Lenkkiposteja saa näköjään vielä odottaa, sen verran on ohjelmoidut päivät loppuviikolle asti....
