Belgradiin palatessamme, oli kello jo kääntymässä iltaan. Hotelli oli hieno, mutta sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Päätimme yrittää bussikyytiä. Respan tytöt selittivät: "Oikeasti tarvitsisitte liput, mutta ei ne teille mitään tee, vaikka teillä ei olisikaan. Olette vain, kun ette ymmärtäisi tai sanotte olevanne ulkomaalaisia." Siis mitä, emmekö vain voisi ostaa lippuja?
Koska lippuja ei ollut saatavilla, päätimme tutustua Belgradin taksiin. Se tosin meinasi tyssätä heti alkuunsa, sillä kuski ei millään meinannut ottaa meitä kaikkia kyytiin. Liian monta. Yksi, kaksi, kolme, neljä.... Me taas emme suostuneet hajaantumaan, joten lopulta ahtauduimme kuin ahtauduimmekin kaikki kyytiin ja pyysimme kuskia viemään meidät linnoitukselle. Perille päästiin ja kyyti oli halpa, alle 5€:lla muistaakseni meni se matka.
Edellis kerrasta oli jäänyt mieleen linnoituksen eläintarha. Silloin vain huomattiin sellaisen olemassaolo, mutta ei menty sisään. Nyt käytiin katsomassa, että olisiko se vielä auki. Olihan se, joten ei kun sisään ja linnoituksen villejä tapaamaan. Enpä muuten ole ikinä käynyt näin hyvin toteutetussa eläintarhassa. Jokainen eläin oli nähtävissä jopa ihan silmästä silmään. Aika vau.
Belgradin eläintarha sijaitsee Kalemegdan-linnoituksessa. Eläimillä oli aika hulppeat tilat, joissa elellä. Kauniin ympäristön lisäksi iloitsimme monipuolisesta eläinvalikoimasta. Erityisen hienoa oli nähdä isot kissat läheltä, sekä norsu (josta ei ole kuvaa), virtahepo että kirahvi. Apinoitakin oli, niin patsaana kun ihan oikeastikin:).
Alakulmassa oli myös kaunis alue linnuille.
Eläintarhan jälkeen olikin sitten kamala nälkä. Linnoituksen maisemat ihailtiin matkan varrella ja käveltiin kävelykadulle etsimään hyvää ravintolaa. Viime kerralla ei nyt ihan hurmaannuttu belgradilaiseen ruokaan, mutta tällä kertaa lykästi. Reissun ekat pizzat oli tosi hyvät ja ravintolan tunnelmakin kohdillaan. Rakkauteni Belgradiin säilyy siis tämän toisenkin kohtaamisen jälkeen.
Takaisin mennessäkin otettiin taksi. Ihan vain taksijonosta. Ja katseltiin ihmeissämme villisti kieppuvaa taksamittaria. Opittiin jotakin Belgradin taksista. Kannattaa soittaa taksi, ei koskaan ottaa jonosta. Ja katsoa kelloa, sillä iltataksa on huomattavasti kalliimpi kuin päivätaksa. No, oppirahojahan täytyy joskus maksella, miksei sitten Belgradissakin.
