Suomen valmistuessa jouluun vuonna 1993, näillä seuduilla elettiin pelossa. Veri virtasi, menetettiin koteja ja perheenjäseniä. Ihmisestä tuli ihmiselle susi. Mikään ei ollut pyhää, kaunista eikä säilyttämisen arvoista. Ei edes Mostarin ylpeys, Stari Most, vanha silta. 427 vuotta palvellut silta pommitettiin hajalle Jugoslavian sisällissodan tiimellyksessä.
Me seisomme rakkaudella restauroidulla sillalla ja katsomme alas kauniin vihreään veteen. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Sillan reunalla seisoo mies keräämässä rahaa. Kun 25 euroa hattuun kilahtaa, mies sillalta veteen vilahtaa.
Mostarin silta. Upea. Ihana. Kaunis. Ympärillä ottomaanikortteli, joka tuntuu kotoiselta. Kuin kappale vanhaa Turkkia keskellä tätä sotahaavojen maata. "Don't forget" lukee talon seinustalla. Minusta tuntuu, että en unohda. En, vaikka haluaisin.
