Voiko Istanbulissa harrastaa? Kyllä voi. Tämä on suuri kaupunki, joten tarjontaa riittää kaikenlaiselle urheilulle ja muulle harrastustoiminnalle. On kuntosaleja, pelikenttiä, ratsastustalleja, soitto-opettajia jne. Hinnat vaihtelevat, joten mahdollista on päästä mukaan pienemmällä ja suuremmalla budjetilla. Suurin kysymys monelle taitaa vain olla se liikuntaan löytyvä aika.
Kuten viimeksi kerroin, ovat arki-illat kovin lyhyet, joten meidän lapsille ei ole etsitty mitään säännöllistä sitovaa harrastusta. Siltikin ovat onneksi saaneet harrastaa. Koululla on keskiviikkoisin kahden tunnin clubi-aika, jolloin voi valita tanssisiko, soittaisiko rumpuja, kitaraa tai pianoa, tekisikö helmi-askarteluita tai pelaisiko shakkia... Meillä esikoinen ja kakkonen soittaa siis kitaraa, kolmonen paukuttaa rumpuja ja kuopus päätti nyt aloittaa helmityöt. Kun kotona on soittotaitoinen mies, on musisointiharrastusta helppo tukea myös kotona. Harjoittelu onnistuu jokaisen oman motivaation siivittämänä arki-iltoina ja viikonloppuisin. Yläkerrassa on myös silloin tällöin pystyssä jamit, johon joku vieraskin on ottanut osaa.
Kotipihallamme on pelikentät. Näin ollen iltaisin voi käydä pihalla pelaamassa tennistä, heittämässä korista tai järjestää vaikka sählypelit. Kesällä onnistuu uiminen ihan ilmaiseksi. Talvella se puolestaan vaatisi jäsenyyden uima-altaalliseen kuntosaliin tai osallistumisen koulun uinti-clubiin. Uinti kuuluu myös muutaman viikon ajan vuodessa koulun liikuntatunteihin. Emme siis ui talvisin vaan harrastamme jotakin muuta. Perheen miesväki käy mm. kerran viikossa pelaamassa sählyä.
Talviurheilu mahdollisuudet näillä leveyksillä on hieman matkan takana. Istanbulissa ei ole hiihtolatuja, mutta laskettelurinteet ovat ihan kohtuullisen ajomatkan takana, Izmitissä ja Bursassa. Luistelua pystyy harrastamaan Istanbulin muutamassa ostoskeskuksessa. Joskin se on siellä aika hintavaa ja välillä ahdasta puuhaa. Ajamme siis ehkä muutaman kerran vuodessa Izmitin jäähalliin luistelemaan.
Mitä harrastaa perheen äiti, tuo antiliikunnallinen laiskamato? Bloggausta, ruoanlaittoa, lukemista... Jos saisin valita sen perusteella, että mitä minusta olisi mukavaa harrastaa, en ainakaan harrastaisi mitään urheilua. Inhoan jokaista lajia ihan tasapuolisesti. Uiminen altaassa, juoksu, sähly, koris, jumppa, kuntosali, kaikki ihan yhtä vastenmielisiä. Koska iän myötä on tullut selväksi, että liikuntaa tässä kuitenkin tarvitsee, mikäli haluaa pitää vyötärönsä ja kehonsa kunnossa, on aina välillä pakotettava itsensä liikkeelle. Näin ollen olen käynyt jumpassa tai kuntosalilla tai pakottanut itseni pihalle lenkille.
Yleensä lenkkini kulkee tuon viereisen taloyhtiön ympäri. Tuossa ylhäällä se on teille kuvattuna. Alamäet juosten, suorat tarpoen ja ylämäet läähättäen. Matkan pituudesta minulla ei ole tietoa, mutta aikaa kiertämiseen kuluu 45 minuuttia. Kotona koitan lisäksi tehdä lyhyen punttiohjelman muutaman kerran viikossa. Antiliikunnallinen minäni ei valitettavasti saa mitään urheilusuorituksen jälkeisiä hyvänolontunteita. Päinvastoin, olen vain väsynyt ja hyvilläni siitä, että se kamaluus on ohi. Kun urheilu on tällaista pakkopullaa, se on valitettavasti helppo tekosyiden varjolla vaihtaa kahviin ja pullaan. Kunnes itseinhoni taas piiskaa minua liikkeelle....
Täytyy kai kaivaa verkkarit jalkaan. Ylös, ulos ja lenkille.
