Elokuu kuului vielä Suomessa asuessamme lempikuukausiini, mutta täällä ollessamme siitä on tullut Tuskakuu. Ilmankosteus on sietämättömissä lukemissa ja kosteus yhdistettynä helteeseen, saa koko kaupungin tuntumaan huonosti lämmitetyltä saunalta. Jaksaminen on kovin vähäistä ja päivät kuluvat sisällä hellettä pitäessä. Koska kodin sisälämpötilakin on siellä 30 asteen tuntumissa, ei kotonakaan liikoja rehkitä. Toisaalta ei tarvita kun yksi päivä, jolloin lämpötilat tippuvat 25 asteeseen ja pilvet peittävät taivaan, kun energia virtaa ja on kiireellä pakattava lapset autoon ja lähdettävä ulkoilemaan.
Elokuun lopun pilvisenä päivänä soitimme koulun Suomi-opettajalle ja pyysimme häntä lastensa kanssa ulkoilemaan kanssamme Hidiv Kasrin puistoon. Pilvinen sää oli houkuttanut eräänkin hääkuvaajan paikalle ja puistossa oli tunnelma kun häämessuilla. Sehän minulle sopi ja siirryin lymyämään puiden ja kukkapuskien taakse, taltioidakseni puiston häätunnelmia.
Jossakin vaiheessa putosin jo laskuista. Morsiuspareja tuli jokaiselta suunnalta, joten en enää tiennyt, että olinko jo kuvanut kyseisen mekon vai ei. Turkkilaisilla morsiammilla pitää selvästikin olla runsas helma ja perinteinen valkoinen väri. Tämä yläpuolen pariskunta oli poikkeus morsiamen mintunvihreässä ja muutenkin hieman erikoisessa mekossa.
Maltoin minä välillä tulla poiskin sieltä puskista. Puiston ympäri menee kävelypolku, joka käytiin lasten kanssa kiertämässä vapaalla tyylillä. Oli mukana potku- ja skeittilautaa sekä hitaampia ja nopeampia jalkapareja. Auringolta antoi pilvien lisäksi suojaa korkealle kurottavat puut.
Loppusuoralla sai pysähtyä ihailemaan näköalaa salmelle. Sieltä näkyy myös lähtöpisteen huvila. Reitin pituus oli juuri sopiva tälle kokoonpanolle. Jonkun verran reitillä näkyi juoksijoita, mikä on sinänsä vielä aika harvinaista näillä leveyspiireillä. Itsekin muistin taas, että lenkkeilyä olisi syytä aloitella...
Nyt ollaan jo syyskuulla, mutta 32 astetta näytti auton mittari tänäänkin. Plääh. Lapset ovat aloittaneet koulut ja äidin on ollut aika orientoitua taas työelämään. Tietokone vaihdokset teetättää nyt hieman lisääntyviä tarpeita teknisen tukihenkilön puoleen, joten pyydän kärsivällisyyttä. Kuvat näyttää olevan ainakin väärän kokoisia, joten huudanpa tässä vaiheessa, että APUAAA! (Ja apu saapui, kiitos!)
