"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Istanbul. Ortaköy. Banyan. Nei-huilu.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Istanbul. Ortaköy. Banyan. Nei-huilu.. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. tammikuuta 2012

137. tarina (Istanbul- Ortaköyssä aasialaisittain)

Euroopan puolella heti ykkössillan kupeessa sijaitseen kaupunginosa nimeltä Ortaköy. Sen moskeija sillan kanssa koristaa useaa Istanbul- aiheista postikorttia.


Meni useampi vuosi ennen kuin päädyin Ortaköyhin. Olimme ystävien kanssa käyneet Euroopan puolella saunomassa ja sen perään oli tarkoitus mennä yhdessä syömään. Olin siis tutkaillut mistä lähistöltä voisi löytyä joku hyvä ravintola ja silmäni tarttuivat Ortaköyssa olevaan Banyaniin. Turkkilaisten ravintoloiden tarjonta on melkoisen yksitoikkoista ja siksi etsin aktiivisesti ravintoloita, joissa tarjotaan erityyppistä ruokaa. (Vinkkejä otetaan muuten ilolla vastaan kommenttiboksiin!!!) Banyanista opaskirja kirjoitti; "Erinomaista Aasialaista ruokaa terassilta, josta on näköala Bosborille, sen ylittävälle sillalle sekä Ortaköyn moskeijalle". Kuulosti tarpeeksi houkuttelevalle. Kävelimme siis Besiktasista Ortaköyhin.





Banyan löytyi. Jo rappukäytävässä huomasimme sen voittaneet useita kilpailuja. Yläkerrasta löytyi hieno terassi upeilla näköaloilla. Ruoka oli sarjassa "lähes itkettävän hyvää". Me nälkäiset naiset söimme ensin hartaan hiljaisuuden vallitessa ja sitten puhkesimme ylistys-sanoihin. Banyaniin tulisin kyllä toistekin. Veinkin sinne mieheni muutamaa kuukautta myöhemmin hänen syntymäpäivillään ja huomasimme, että opaskirja oli oikeassa toisessakin suhteessa. Banyan oli todella "hyvä ympäristö romanttiselle lounaalle tai päivälliselle". Syntymäpäivälounasta söimme terassilla ihan kahden, kuten ehkä kuvasta huomaatte:).


Ruoan jälkeen kiertelimme Ortaköyn satamassa ja kujilla. Paikka oli ilman Banyaniakin oikea helmi. Pieni satama, yksi Istanbulin valoisimmista moskeijoista, kahviloita, kauppoja ja lukuisasti ravintoloita. Tältä pienellä alueella löytyi moskeijan lisäksi kirkko ja synagoga. Alueen takaosassa seisoi vierekkäin "Kumpir-kojuja". Jälkikäteen kuulinkin, että Ortaköy on nimenomaan Istanbulin Kumpir-alue. Kumpir on siis valtavan suuri uuniperuna, johon voit valita täytteet oman mielesi mukaan. Ortaköyn potut ovat kyllä itseltäni edelleen kokematta, joten en voi ottaa niihin tämän enempää kantaa.




Ensimmäiseltä reissulta  minulla on valitettavasti kuvat hukassa, joten nämä kuvat ovat sekoitus eri käynneiltä Ortaköyssä. Alla oleva ravintola ei ole Banyan vaan toinen. Ei hassumpi tuokaan miljöönsä puolesta, mutta ruoka oli Banyanissa parempaa.







Mieheni syntymäpäiviä juhliessamme törmäsimme moskeijassa Konyalaiseen Nei-huilun opettajaan joka pyynnöstämme piti meille moskeijassa henkilökohtaisen esityksen. Miten kaunista! Yritimme myöhemmin käydä naisia tapaamassa heidän kotikaupungissaan.  Eivät valitettavasti olleet juuri silloin kotona. Mieheni yritti hetken opetella Nei-huilun soittoa, mutta se on aivan todella vaikeaa. Harmi, sillä osaan kuvitella miten kiva olisi kuulla huilun soivan parvekkeellamme kesäillassa:). Jos siis olet soittotaitoinen, tervetuloa meille soittamaan:).