35. tarina (Lissabon - Hop on Hop off)

Koska käytössämme ei ollut kovin montaa päivää, oli Lissabon otettava haltuun "tehokkaasti". Kirjastosta lainatut Lissabon-oppaat olivat olleet opiskelun alla jo ennen matkaa ja kulkivat kassissa mukana matkapäivinäkin. Tärppejä oli saatu konkareilta (Kiitos Liivia!).  Ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä otettiin lisäksi käyttöön äärimmäiset keinot - ja hypättiin turistibussiin.

Hop on - Hop off- bussien tarkoitus on antaa turistille mahdollisuus hypätä kyytiin tai kyydistä pois haluamassaan paikassa.  Me istuimme kaikki kolme linjaa autojen avonaisilla katoilla hiusten hulmutessa ja muodostimme yleiskuvaa. Opastuksesta sai poimia sen verran tietoa kuin kaipasi ja muun ajan kuunnella haikeaa portugalilaista musiikkia, fadoa, maisemien lipuessa ohitse.

Sana fado tarkoittaa kohtaloa ja musiikkityylinä se on 12 kielisellä kitaralla säestettyä laulumusiikkia. Laulajana on useimmiten kohtalokas nainen, joka kertoo laulussa aina tarinan. Tunnelma on lähellä suurta kaipuuta, surua ja haikeutta, jonka kieltä ymmärtämätön turistikin voi heti aistia. Etenkin, kun sen saa liittää ympärillä näkyvään rapistuvaan kaupunkiin ja sen haikeisiin väreihin.

Hop on - Hop Off- päivämme anti oli yleiskatsauksen lisäksi hidastettu kiertely Fado-museossa, kiipeäminen Tejo-joessa olevaan linnoitukseen Belemissä, sekä hissimatka vuonna 1902 rakennetulla hissillä Bairro Altoon illalliselle. Aina tilaisuuden tullen pysähdyimme nautiskelemaan pitkällä kaavalla edullisiin kahviloihin, ihan siitä ilosta, että kukaan ei kinunut McDonaldsiin, eikä mihinkään muuallekaan. Sekä siitä tiedosta, että aarteet olivat sukulaisten hyvässä hoidossa mummolassa ja saisimme heidät varmasti vielä takaisin.