Hop on - Hop off- bussien tarkoitus on antaa turistille mahdollisuus hypätä kyytiin tai kyydistä pois haluamassaan paikassa. Me istuimme kaikki kolme linjaa autojen avonaisilla katoilla hiusten hulmutessa ja muodostimme yleiskuvaa. Opastuksesta sai poimia sen verran tietoa kuin kaipasi ja muun ajan kuunnella haikeaa portugalilaista musiikkia, fadoa, maisemien lipuessa ohitse.
Hop on - Hop Off- päivämme anti oli yleiskatsauksen lisäksi hidastettu kiertely Fado-museossa, kiipeäminen Tejo-joessa olevaan linnoitukseen Belemissä, sekä hissimatka vuonna 1902 rakennetulla hissillä Bairro Altoon illalliselle. Aina tilaisuuden tullen pysähdyimme nautiskelemaan pitkällä kaavalla edullisiin kahviloihin, ihan siitä ilosta, että kukaan ei kinunut McDonaldsiin, eikä mihinkään muuallekaan. Sekä siitä tiedosta, että aarteet olivat sukulaisten hyvässä hoidossa mummolassa ja saisimme heidät varmasti vielä takaisin.
3 kommenttia :
Fado sopii minun pirtaani. Se kaiho, tuska ja riipaiseva kaipuu ovat jotain sellaista, johon minun on mahdottoman helppo samaistua. Joka tuntuu sydämessä asti. Mutta parhaiten sen tunnelman tosiaan tavoittaa siellä oikeassa ympäristössä, ei se tunnu ihan niin upealta, kun kuuntelee levyltä täällä Suomessa.
Fadoa voisin jopa esittää, se tuntuu jotenkin omalta. Jatkuva kaiho ja tuska, heh:)
No en nyt sentään rupea.
Viime reissulla ei muuten kuultu pätkääkään fadoa. Asuntomme lähellä piti olla korttelin fadoilta, mutta sade peruutti sen.
Edellisellä reissulla kuuntelimme fadoa jossain ryhmyisessä Alfaman baarissa, jossa oli vain pari tuolia.
Emme mekään sitten lopulta päätyneet Alfaman fado-clubeille, vaikka lähellä se oli. Fado-museo oli kuitenkin mukava vierailukohde, etenkin kun olimme lähes ainoat kävijät siellä ja saimme lorvia ja kuunnella rauhassa. Levyjäkin ostettiin kotiin, ne olikin ainoat omat tuliaiset. Tykkään niistä täälläkin, mutta oikeassa olet Kirjailijatar, varsinaiset värinät saa paremmin paikan päällä. Jos kuitenkin Liivia alat keikkailla, lupaan tulla kuuntelemaan:).
Lähetä kommentti