Matkalla seuraavaan yöpaikkaamme seisoi valtavan kokoinen Spis-linna, josta ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1209. Täältä käsin taisteltiin erinäisiä kertoja mm. tataareja vastaan aina vuoteen 1780 asti, jolloin linnoitus oli jo kadottanut sotilaallisen arvonsa. Tämän jälkeen linnoitus sai taistella tulipaloja, säätä ja rappeutumista vastaan, kunnes 1970 slovakiassa herättiin ja ryhdyttiin linnoituksen restaurointiin ja kunnostamiseen turismi tarkoituksiin. Turisteja kun oltiin, käytiin tietysti linnoitus katsomassa.
Sisätiloissa toimi mm. pieni museo ja tämä kappeli.
Nälkäisenä ei tarvinnut kulkea, sillä pihalla oli kahviloita, joissa oli todella halvat hinnat.
Linnoitukselta olikin sitten enää lyhyt matka sen kertaiseen yöpaikkaamme Levocaan. Navigaattori ohjeisti meidät kaupunginmuurien sisälle, josta löytyi hotellimme. Tämäkin kaupunki oli hiljainen ja näin saimme lähes omistaa koko kaupungin itsellemme harhaillessamme keskustan tyhjiä katuja. Tältä Levoca on tainnut näyttää jo 1300-luvulta lähtien? Mitä sitä muuttamaan, jos tekee alusta asti hyvän kaupungin?
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Ei hullumpaa.
Näissä vanhoissa kaupungeissa harmittelen joka kerta autoja. Ymmärrän kyllä, että asukkaiden täytyy päästä kulkemaan ja kukaan ei halua asua museossa, mutta silti. Muuten Levoca on kovin suloinen ja huomattavasti mielenkiintoisempi, kun Szolnok. Johdin teitä siis ihan harhaan viime postauksessani, puhuessani Szegedistä, anteeksi, en tiedä miten nimet sekoittautuivat. Szegedissäkin olemme joskus aikaisemmin käyneet, mutta viime reissun ja viime postauksen kaupunki oli siis Szolnok eikä Szeged.
Ilta oli hyvä lopettaa kerrassaan hyvän ruoan äärelle. Lapset kävivät lisäksi hakemassa iltaherkuiksi leivonnaisia, jotka olivat makea piste iin päälle hotellin sängyssä syötynä. Levoca oli juuri sopiva paikka yhden yön pysähdykselle tai lepoa ja hiljaisuutta etsivälle lomalaiselle, mutta menoa ja tekemistä kaipaavan ei ehkä kannata vaivautua?
